Robert De Niron ohjaama A Bronx Tale on gangsterielokuvien klassikko, josta olin kuullut paljon, mutta ikinä sitä ei ollut tullut katsottua. No nyt tuokin erhe tuli korjattua, sillä leffa löytyy nyt Viaplayn valikoimista.
A Bronx Tale on ihailtavan pieni tarina, joka ei yritäkään olla kokoaan isompi, vaan kertoo nuoren pojan kasvutarinan, joka kietoutuu paikallisbussia ajavan isän (De Niro), ja gangstereiden pyörittämän kapakan ympärille.
Elokuva on Robert De Niron ohjaama. Hän on tavoittanut Bronxin ilmapiirin ja olemuksen täydellisesti. Jokainen kadunkulma, katse ja ele tuntuu aidolta.
En tiedä uskallanko sanoa seuraavaa ääneen, mutta tämä leffa peittoaa tietyllä tavalla esimerkiksi Martin Scorsesen Mafiaveljet ja Casinon, joissa kummassakin pääosassa oli myös De Niro, mutta nuo elokuvat yrittivät olla suuria tapauksia ja olivatkin, mutta nyt nähtyäni A Bronx Talen sanon, että kumpikin edellä mainittu filmi yrittää olla iso elokuva ja jää tavallaan tuon vangiksi, kun puolestaan A Bronx Tale pystyy hengittämään vapaasti.
Tarinan ehdottomaksi tähdeksi nousee Lorenzon (De Niro) 9-vuotiasta poikaa esittävä Francis Capra. Hän on juuri tähän elokuvaan sopiva vintiö, joka haluasi olla gangstereiden kanssa, mutta samalla Capra onnistuu olemaan viaton poika, joka kaipaa vanhempiensa tarjoamaa turvaa. Capran ja De Niron väliset kohtaukset olivat täynnä aitoa lämpöä.
Elokuvan on käsikirjoittanut Chazz Palminteri, joka nähdään kadunkulman kummisedän Sonnyn roolissa. Käsikirjoitus pohjautuu hänen omaan näytelmäänsä, joka puolestaan oli saanut innoituksensa herran omasta nuoruudesta.
Elokuvassa nähdään eräs baaritappelu, joka on ehdoton suosikkini yksinkertaisten, mutta sitäkin vahvempien toimintakohtausten kategoriassa.
Teksti: Juho Kojima