Kuolemansairas Madame Eurooppa kituu viimeisessä asemapaikassaan kiinalaisen mieskoneensa seurassa. Heidän välillään on sadomasokistinen riippuvuussuhde. He ovat paossa sotaa, joka lähestyy vääjäämättä pimeyttä halkovan lumisateen läpi.
Anna Erikssonin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva on niitä erikoisempia elokuvia, mitä olen nähnyt. Se täyttää kaikki taide-elokuvan tunnusmerkit. Tarina on todella outo ja omaperäinen.
Pelkään, että W kuuluu niihin elokuviin, joista suomalaisten kriitikoiden ja yleisön tulisi pitää, koska ohjaaja on tunnettu viihdetaitelija, joka on päättänyt tehdä pari filmiä. Tällä kertaa on kuitenkin pakko sanoa, että elokuva oli jo liiankin outo.
Ohjaajan käyttämä kuvakieli oli todella häiritsevää, enkä oikein saanut kerronnan ideasta kiinni. Eroottista ilmaisua sisältävät elokuvat ovat monesti hyviäkin, mutta nyt se ei toiminut. En oikein ymmärrä, mitä Eriksson tavoitteli tällä projektilla.
Jotenkin tuntuu, että elokuvaa markkinoitiin liikaa ohjaajansa kautta, mutta se, että ohjaajana on tunnettu henkilö ei riitä, vaan sisällönkin tulisi toimia. Nyt homma ei vaan pelannut.
Elokuva alkaa kello: 22.15.