Yle Areenassa on julkaistu Susanna Tapanista kertova Jäänsärkijä dokumentti, nyt täytyy olla rehellinen. Odotin tältä elokuvalta paljon enemmän. Dokumentissa oli todella iso potentiaali, mutta se jäi käyttämättä.
Katsoessani elokuvaa mietin välillä ihan oikeasti, että mikähän se ohjaaja Mikkomatti Ruotsalaisen idea onkaan ollut. Ihan kuin tekijät olisivat välillä unohtaneet, että Jäänsärkijän piti käsitellä Susanna Tapania. Ajoittain tuotos muistutti ennemmin Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen mainosfilmiä. Hyvä ja tarpeellinen tuote muuten sekin, mutta tämän elokuvan oli tarkoitus käsitellä Susanna Tapanin uraa, tai niin ainakin luulin.
Sitten pari tekotapaan liittyvää asiaa. Minua on jo pidemmän aikaa suorastaan ärsyttänyt suuntaus, joka vaivaa nykyistä dokumenttien tekemistä. Miksi Jäänsärkiässä ei ole kertojaa? Nyt nähtävillä oleva lopputulos muistuttaa lähinnä teipillä ja sinitarralla kasattua kyhäelmää, jossa ei ole tietoakaan johdonmukaisuudesta.
Vaivaa ei ole nähty sen vertaa, että dokumentin tapahtumien tai henkilöiden taustaa olisi avattu edes hieman. Susanna Tapanin kohdalla olisi voitu nähdä edes hiukan vaivaa, mutta ohjaaja on tyytynyt muutamaan hajanaiseen haastattelun pätkään, joista tietoa ei paljon irtoa, en vaan voi käsittää.
Susanna Tapanin elämästä ja urasta olisi varmasti riittänyt materiaalia, jos tekijät ohjaaja Ruotsalaisen johdolla olisivat viitsineet nähdä vaivaa, edes vähän.
Katso dokumentti täältä.