Elokuva on historiallinen draama, joka seuraa suomalaisen Jussi Ketolan kohtaloa 1930-luvun myrskyisissä oloissa.
Ketola siepataan kotoaan Lapuan liikkeen toimesta ja viedään väkisin itärajalle teloitettavaksi. Hän kuitenkin pakenee ja päätyy haavoittuneena Neuvostoliiton puolelle. Siellä hänet pakotetaan uuteen identiteettiin ja sijoitetaan amerikansuomalaisten perustamaan kolhoosiin.
Aluksi elämä vaikuttaa toiveikkaalta, mutta tilanne muuttuu nopeasti: Stalinin vainot alkavat, epäluulo kasvaa ja kolhoosin asukkaat joutuvat julman terrorin kohteiksi. Jussi yrittää selviytyä mahdottomassa tilanteessa, rakentaa uutta elämää ja samalla löytää keinon palata takaisin perheensä luo Suomeen. Lopulta hän onnistuu pakenemaan – mutta menetykset ovat valtavat.
En ole kotimaisten elokuvien suurin fani, mutta Ikitie pääsi yllättämään aitoudellaan ja hyvin rakennetulla kerronnallaan. Elokuva ei paasaa tai laahaa, vaan etenee määrätietoisesti.
Täytyy myöntää, että alussa mieleeni nousi ajatus, että ei taas näitä Neuvostoliiton ja Suomen myrskyisiin suhteisiin keskittyviä tarinoita, mutta tällä kertaa tilanteen pelasti pääosassa nähtävän Tommi Korpelan ihailtavan vahva suoritus.
Samalla on kehuttava ohjaaja AJ Annilaa, sillä hän on tehnyt oikeasti kiinnostavan kotimaisen draaman.
Lopuksi on kuitenkin nostettava esiin Ikitien melkeinpä ainoa miinus. Miksi tähänkin leffaan piti palkata Hannu-Pekka Björkman? Hän ei mielestäni ikinä pysty sulautumaan rooleihinsa, vaan näyttelee melkein aina samaa hahmoa, varsinkin näissä poliittisissa rooleissa.
Elokuva alkaa kello 21:55. Se löytyy myös Yle Areenasta
Tähdet: ****
Teksti: Juho Kojima