Lumikki on upouusi live-action-musikaali, joka perustuu vuoden 1937 klassikkoanimaatioon. Sen pääosissa Lumikkina ja ilkeänä kuningattarena nähdään Rachel Zegler ja Gal Gadot.
Taianomainen musiikkiseikkailu kiidättää katsojat takaisin ajattomaan tarinaan, jonka rakastettuihin hahmoihin lukeutuvat Ujo, Viisas, Vilkas, Jörö, Lystikäs, Unelias ja Nuhanenä.
Disneyn uuden elokuvan Lumikki on ohjannut Marc Webb ja tuottaneet Marc Platt ja Jared LeBoff sekä vastaavana tuottajana Callum McDougall. Uusia lauluja elokuvaan ovat tehneet Benj Pasek ja Justin Paul.
Noin Disney esittelee klassikosta väännetyn uusintaversionsa. En voi muuta sanoa kuin, miksi.
Disneyllä on ihmeellinen pakkomielle pilata vanhat klassikkonsa. Hommasta tekee täysin absurdin se, että alkuperäisiä animaatioita ihaillaan vauvasta vaariin, ja ympäri maailmaa.
Uusi Lumikki heittää alkuperäisen tarinan julmasti sivuun. Kokonaisuudessa on kyllä samoja piirteitä, mutta nykyajan asenteet ja tyyli jyräävät armotta.
Alkuperäisen elokuvan yksinkertaisuus on työnnetty syrjään. Nyt valkokangas on täytetty hälinällä ja tilpehöörillä, joka on täysin turhaa. Tämä pilasi ainakin oman kokemukseni.
Walt Disneyn aikakaudella studion elokuvien keskiössä olivat aina tarina ja maaginen ihmeellisyys, mutta nykyisin Disneyn ainoa tavoite ja tarkoitus on tuottaa voittoa. Waltin perintö on päässyt unohtumaan.
Rachel Zegler ja Gal Gadot eivät sovi tähän elokuvaan. Zeglerin suoritus on todella ontto ja muovinen. Hän ei tunnu olevan kiinnostunut koko hommasta. Tuo kävi selväksi jo ennen elokuvan julkaisua, kun neitokainen puhui suunsa puhtaaksi siitä, mitä mieltä hän oli esimerkiksi kriittisistä faneista.
Gadotin taidot eivät riitä tällaiseen elokuvaan. Ymmärrän toki, että Disney on halunnut pahan kuningattaren rooliin tunnetun näyttelijän, mutta kyllä parempiakin vaihtoehtoja olisi löytynyt. Gadot sopii povipommien ja supersankareiden rooleihin, joissa ei sinänsä tarvitse näytellä.
Uudessa Lumikissa nähtävät kääpiöt ovat hyvä esimerkki siitä, mihin liika tietokoneiden käyttö hahmojen tai efektien suunnittelussa johtaa. Nämä alkuperäisen klassikon hyvinkin keskeiset hahmot näyttivät ja tuntuivat todella oudoilta. Mikään tuossa joukossa ei tuntunut aidolta. Ikävää, että Disney oli valmis uhraamaan näinkin klassiset hahmot rahan alttarilla.
Tähdet: *
Teksti: Juho Kojima