Yksi Marvelin vastustamattomammista ja ristiriitaisimmista hahmoista nähdään valkokankaalla, kun Oscar®-voittaja Jared Leto muuntautuu arvoitukselliseksi antisankariksi, Michael Morbiukseksi.
Harvinaiseen verisairauteen vakavasti sairastunut tohtori Morbius haluaa pelastaa muut samalta kohtalolta ja ottaa epätoivoisen riskin. Aluksi uhkapeli vaikuttaa kannattaneen, kunnes selviää, että parannuskeino on mahdollisesti ollut pahempi kuin itse sairaus.
Noin elokuvaa kehutaan sen lehdistösivulla, mutta todellisuudessa kyseessä on todella planttu kokonaisuus. Kuten olen joskus aiemmin todennut, yritän aina löytää elokuvista jotain positiivista ja kiinnostavaa. Tällä kertaa se on kuitenkin todella haastavaa, sillä kyseessä on yhden tähden elokuva.
Morbiuksen pahin ongelma on tylsyys. Tarinan rakentamiseen menee aivan liian kauan, eikä juonen kehitykselle jää oikeastaan yhtään aikaa. Kaikkien näyttelijöiden suoritukset ovat umpisurkeita. Elokuvan harvat toimintakohtaukset tuntuvat todella pahvisilta ja kiireessä kyhätyiltä.
Elokuvan julkaisua jouduttiin siirtämään pandemian vuoksi, joten olisi voinut kuvitella, että aikaa parannuksien tekemiseen olisi ollut, mutta ilmeisesti sitä ei käytetty.
Jared Leton suoritus on todella väsynyt. Tuntui aivan siltä, että hän taisi näytellä vain itseään. Tilannetta ei auttanut sekään, että Morbius oli todella yksipuolinen hahmo, joka ei meinannut pysyä kasassa. Letoa ei auttanut sekään, että hahmon muuttuessa lepakoksi leffassa käytettyjen tehosteiden kammottavan surkea laatu tuli esiin.
Tehosteet toivat mieleeni 90-luvun tietokonepelit. Ainoana erona se, että tuolloin 90-luvulla kyseiset tehosteet olivat huippuluokkaa, mutta nykyisin ne luovat oikeastaan pelkkää myötähäpeää.
Elokuvan kahdessa muussaa pääosassa nähtävät Adria Arjona ja Matt Smith eivät saa aikaiseksi juuri mitään. Arjona näyttelee Morbiuksen työtoveria, vai oliko se sittenkin tyttöystävää. Elokuvassa esiintyneen yleisen kiireen vuoksi tämä jäi epäselväksi.
Matt Smith eli Milo on Morbiuksen paras ystävä ja suorastaan tukihenkilö, josta kuitenkin kehittyy elokuvan pahis. mutta tuo kehitys vie niin pitkään, että aika loppuu kesken. Smithin kohtaloksi jää paikka unohdettujen pahisten galleriassa.
Samalla Milo on mainio esimerkki hahmosta, jonka kehitystyö jätetään törkeästi kesken, ja näyttelijä joutuu keräämään särkyneen kyhäelmän sirpaleet. Saman kohtalon kokivat oikeastaan kaikki elokuvan hahmot.
Mikä ikävintä, koko elokuvan ajan tuntui ja näytti siltä, että palapelin yhtenäinen kokoaminen ei ollut kenenkään vastuulla, vaan paloja heiteltiin sinne, minne ja tuonne. Morbius oli suoraan sanottuna kammottava katastrofi.