Kaikkien kattien kunkku, maitoa mielivä, säilällään sivaltava, pelkoja päin puskeva kissa tekee tänä jouluna paluun.
Ensi kertaa yli vuosikymmeneen DreamWorks Animation esittää Shrek-maailmaan sijoittuvan uuden seikkailutarinan, kun peloton lainsuojaton Saapasjalkakissa huomaa, että hänen hullunrohkeutensa ja yltiöpäisyytensä ovat vaatineet veronsa. Katti on käyttänyt jo kahdeksan yhdeksästä elämästään, tosin hän sekosi jo laskuissakin. Nyt hän päättää hankkia menetetyt elämät takaisin ja joutuu hurjaan seikkailuun.
Oscar®-ehdokas Antonio Banderas antaa jälleen äänensä maineikkaalle Saapasjalkakissalle, kun tämä lähtee eeppiselle matkalle Mustaan Metsään, etsimään myyttistä Toivomustähteä ja hakemaan menetettyjä elämiään takaisin. Koska hänellä on vain yksi elämä jäljellä, hänen on nöyrryttävä pyytämään apua entiseltä kumppaniltaan ja vastustajaltaan, kiehtovalta Kitty Pehmotassulta (Oscar®-voittaja Salma Hayek).
Katsoin elokuvan originaalin version, jossa esiintyivät Antonio Banderas. Tuosta syystä pidin elokuvasta, vaikka muuten se olikin varsinaista koheltamista.
Elokuvassa oli kaunis ajatus, kun siinä käsiteltiin vanhenemista Saapasjalkakissan kautta. Juuri tuosta syystä Antonio Banderas sopii rooliinsa mainiosti. Siihen, kun lisätään vielä Banderaksen kokemukset Zorron roolista, niin paketti on täydellinen.
Banderaksen ääni on sopivan käheä ja jyhkeä. Animaattorit ovat taineet katsoa Zorro-leffat tarkasti, sillä Saapasjalkakissassa on monia tuon miekkasankarin piirteitä.
Salma Hayekin hahmo Kitty Pehmotassu on Saapasjalkakissan lähes täydellinen vastakohta, mutta he ovat silti täydellinen kaksikko. Hayekin ääni on todella kuherteleva ja viettelevä.
Tuo parivaljakko on tämän elokuvan parasta antia. Tästäkin huolimatta täytyy jälleen kerran todeta surkeana, että joka kerta, kun tarina meinasi ohentua liikaa, niin silloin valkokankaalle paukautettiin kunnon toimintakohtaus, josta ei melua ja melskettä puuttunut.
Tuollaiset kohtaukset ovat tietenkin mainio tehokeino elokuvan rakenteellinen heikkous. Viittaan tällä siihen, että tarina ei yksin jaksa elokuvaa kantaa, vaan tueksi tarvitaan päätöntäkin toimintaa, joka mielestäni pilaavat hyvää tunnelmaa.
Kaikesta tästä huolimatta elokuva oli lopulta ihan hyvä ja hauskakin.
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima