Läntisessä Irlannissa sijaitseva aarniometsä kätkee sisäänsä synkän salaisuuden. Yksikään sinne päätyneistä ihmisistä ei ole palannut. Eräänä päivänä Mina ajaa autollaan kyseisen metsän halki, kun menopeli yhtäkkiä sammuu, eikä suostu enää käynnistymään.
Etsiessään apua Mina tajuaa, ettei hän ole yksin, vaan jokin uhkaava tuntematon on hänen kintereillään. Paetessaan Mina löytää oudon talon, johon hän pääsee turvaan. Talossa majaileva kolmikko kertoo, että Minaa takaa-ajaneet oliot ovat tarkkailijoita, jotka ilmestyvät öisin tutkailemaan, mitä talossa tapahtuu.
Oliot eivät päästä kohteitaan poistumaan tietyltä alueelta, vaikka valoisalla liikkuminen onkin vapaampaa, mutta öisin ihmisten on pysyttävä talossa, jos joku yrittää paeta, niin seuraukset ovat synkät.
Ohjaaja Ishana Night Shyamalan käyttää kauhun tuttuja keinoja jännityksen ylläpitämiseen ja tunnelman kiristämiseen. Esimerkiksi mystisiä olioita ei näytetä liikaa, vaan salaisuudet säilytetään kiehtovalla tavalla.
Aarniometsä on juuri sopiva ympäristö tälle tarinalle, sillä jokainen oksan rasahdus tai synkkä varjo on loistava tehokeino.
Mielestäni koko elokuvan mielenkiintoisin yksityiskohta olikin äänitehosteiden käyttö. Niillä onnistuttiin luomaan todella hyvin toimiva uhkaava ilmapiiri. Tässä elokuvassa ääni korvasi monet visuaaliset elementit.
Elokuvan neljä henkilöhahmoa oli roolitettu todella hyvin. Tarinan totuuksia haastavan Minan roolin tekevä Dakota Fanning tuo mukanaan projektin vaativaa uskottavuutta, mutta samalla myös epäilystä, sillä Fanning toimii tietyllä tavalla katsojien silminä ja korvina.
Talossa ennestään olevan kolmikon ”johtajana” toimiva Madeline (Olwen Fouéré) kertoo Minalle, miten asiat ovat. Aluksi nuori mainen kuuntelee ohjeita ja tottelee sääntöjä, mutta lopulta hän toimiikin oman päänsä mukaan, ja tämäkös ärsyttää Madelinea. Fouéré tarjoaa elokuvaan mainion vastavoiman, jota haastamalla tarina lähtee etenemään.
Muissa pääosissa nähdään Oliver Finnegan ja Georgina Campbell.
Pidin elokuvasta paljon, koska siinä on elementtejä, joista nautin. Elokuvassa olevat oliot tuovat mieleeni leffat Hiljainen paikka ja Alien. Kaikkien kolmen elokuvan olioissa on kiehtovaa salaperäisyyttä.
Tarinan loppuratkaisu olisi saanut olla vahvempi. Se oli liian arvattava, ja siinä luotettiin liikaa tuttuihin kaavoihin, eikä katsojaa uskallettu lopulta haastaa tai edes yllättää.
Tähdet: ***
Ensi-ilta: 07.06.2024
Ikäraja: 16
Pituus: 102 min.
Ohjaus: Ishana Night Shyamalan
Käsikirjoitus: Ishana Night Shyamalan perustuen A.M. Shinen romaaniin
Teksti: Juho Kojima