Sisar Ann (Jacqueline Byers) uskoo vastaavansa kutsuun olla ensimmäinen naispuolinen manaaja, mutta kuka tai mikä kutsui hänet? Kun demoniriivaukset alkavat lisääntyä maailmanlaajuisesti, hakee Ann paikkaa katolisen kirkon uudelleen avaamasta manauskoulusta.
Tähän asti nämä laitokset ovat opettaneet manausriittiä vain papeille, mutta professori (Colin Salmon) tunnistaa sisar Annin lahjat ja suostuu kouluttamaan hänet. Opiskelijatoveri Isä Danten (Christian Navarro) kanssa hengellisessä etulinjassa sisar Ann joutuu taisteluun nuoren tytön sielusta, jonka hän uskoo olevan saman demonin riivaama, joka riivasi Annin äitiä vuosia sitten. Ann, joka on päättänyt kitkeä pahan pois, tajuaa pian, että paholainen on saanut hänet juuri sinne mihin halusikin.
Olen viime aikoina ryhtynyt katsomaan kauhua. Aikaisemmin olisin jättänyt nämä leffat melkein automaattisesti väliin. Olen oppinut hallitsemaan omaa jännitystä ja suoranaista ahdistusta, jotka aiemmin estivät minua katsomasta Prey For The Devilin kaltaisia elokuvia.
Tällä kertaa olin todella tyytyväinen, että katsoin elokuvan, sillä se oli erittäin puoleensa vetävä. Ohjaaja Daniel Stamm oli todella taitava rakentamaan painostavaa tunnelmaa, joka ei päästä otteestaan missään vaiheessa. Itselläni nousi hiki pintaan, joka kerta, kun kamera kurkkasi kulman taakse tai pimeään käytävään, koska otokset oli rakennettu niin, että katsojana ainakin minä rupesin kurkkimaan olkani yli.
Ennen elokuvaa mietin, miten tarinan demonit ja muut pimeyden soturit kuvataan. Ohjaaja Stamm työryhmineen olikin keksinyt nerokkaan tavan, joka ei sotkenut tai häirinnyt muuta kerrontaa. Demoneiden täyttämissä kohtauksissa käytettiin tietenkin myös visuaalisia efektejä, mutta ne sulautuivat tarinaan mallikkaasti, eikä niitä edes pannut merkille, koska elokuvan juoni vei täysin mukanaan.
Tässä elokuvassa oli kaksi erinomaista näyttelijää. Toinen heistä on edellä mainittu Byers, ja toinen, riivattuja potilaita hoitavan sairaalan nuorta Natalie nimistä potilasta näyttelevä Posy Taylor, joka varastaa huomion. Nuo kaksi näyttelijää muodostavat elokuvan selkärangan. Väitän, että Taylor pystyisi kertomaan kokonaisen tarinan ilman vastanäyttelijöitä, niin vahvaa hänen ilmaisunsa on.
Byers hoitaa tonttinsa myös hienosti. Hänen suorituksensa on täynnä piilotettua energiaa, joka purkautuu todella lujana tahtona, mikä jyrää manauskoulun määrätietoiset opettajat pois edestään. Byers kuitenkin tarvitsee Taylorin tuekseen, jotta hänen roolinsa toimii kunnolla, mutta tuokin yksityiskohta onnistuu, sillä kaksikolle selviää yllätys menneisyydestä, joka tuo parivaljakon yhä lähemmäksi toisiaan.
Prey For The Devil on sellainen elokuva, joka jää mieleen. Siinä oli todella monta yksityiskohtaa, joita jäin miettimään ja muistelemaan. Se saapuu valkokankaille huomenna perjantaina.
Tähdet: ****
Teksti: Juho Kojima