Bradley Cooperin ohjaama elokuva kertoo säveltäjämestari Leonard Bernsteinen ja hänen vaimonsa Felician myrskyisestä rakkaudesta. Samalla katsoja pääsee kurkistamaan tämän klassisen musiikin suuruuden tuotantoon. Maestron taustalta löytyvät Steven Spielbergin tuotantoyhtiö Amblin Entertainment ja Netflix. Elokuvalle povataan erittäin hyvää menestystä tulevassa Oscar-gaalassa.
Tätä elokuvaa oli ennakkomarkkinoitu todella suurella koneistolla ja voimalla, joten odotin sen näkemistä innokkaasti, vaikka en kuulu Bradley Cooperin elokuvien ihailijoihin. Kyseessä on Cooperin uran toinen ohjaustyö. Ensimmäinen oli tietenkin A Star Is Born, jossa hän näytteli Lady Gagan kanssa.
Maestrossa Cooper nähdään Bernsteinen haastavassa roolissa. Felician osaan hyppäsi Carey Mulligan. Tuon kaksikon yhteistyö oli saumatonta. Leonard oli konserttilavojen valtias, mutta kotona tahtipuikkoa heilutti Felicia. Oli mielenkiintoista ja kiehtovaa seurata, miten luontevasti Mulligan valtasi tilaa parivaljakon välisissä kohtauksissa. Mulligan on mielestäni karulla tavalla upea näyttelijä, joka osaa esimerkiksi käyttää ääntään esiintymistä tukevana instrumenttina tavalla, joka hakee vertaistaan. Hän on lukenut myös useita äänikirjoja, joita todellakin kannattaa kuunnella.
Muuten elokuva kärsi mielestäni siitä, että ainakin Suomessa se taisi mennä suoraan Netflixin omaan levitykseen suoratoiston kautta. Maestron tarina kerrotaan tavalla, joka vaatii tiukkaa keskittymistä, eikä kotisohvan nurkka ole tuohon paras vaihtoehto.
Toinen osa-alue, joka olisi vaatinut oikean elokuvasalin olosuhteita oli filmin musiikki, jota voisi kuvata henkeäsalpaavan vaikuttavaksi. Cooper toimii elokuvassa ihan oikeasti kapellimestarina. Tätä vaikeaa ja vaativaa tehtävää varten hän harjoitteli vuosien ajan.
Ehkä olen vain erikoinen tyyppi, mutta jostain syystä en pystynyt missään vaiheessa unohtamaan sitä, että Bernsteinen maskin takana oli Cooper. Monet ovat kehuneet, että hän pystyi sulautumaan rooliinsa täydellisesti. Itse en pysty hyppäämään mukaan tuohon ajatukseen. Cooper kyllä yritti todella lujasti luoda mielikuvaa ja tunnetilaa, joka olisi häivyttänyt hänet itsensä. Siitä voi antaa täydet pisteet, mutta omalla kohdallani homma ei oikein toiminut.
Elokuvassa on eräs tehokeino, joka sai minut pomppimaan riemusta. Siinä käytetään todella paljon mustavalkoista kuvaa. Mielestäni valittu tyyli sopi erinomaisesti juuri Maestroon. koska tarinan aikajana oli pitkä, ja mustavalkoisuus myös korosti draamaa hienolla tavalla.
Voit katsoa elokuvan vaikka heti!
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima