Hbo:lla on näköjään pakottava tarve luoda Game of Thrones klooni. Sen verran paljon uusi Dune: Prophecy -sarja muistuttaa tuotantoyhtiön kirkkainta jalokiveä. Diane Ademu-Johnin ja Alison Schapkerin luoma sarja sisältää mielenkiintoisen idean, mutta sen pahin puute on juonen tylsyys.
Prophecy sijoittuu aikaan tuhansia vuosia ennen Frank Herbertin alkuperäistä Dyyniä, joka keskittyi Paul Atreidesin tarinaan.
Uusi sarja lainaa visuaalisen ilmeensä Denis Villeneuven kahdelta elokuvalta. Tuossa onkin Prophecyn suurin vahvuus. Sarja saa siitä todella vahvan ankkurin, jos sitä halutaan käyttää. Minulle tuli kuitenkin tunne, että ensimmäisen osan ohjaaja Anna Foerster todistelee jakson alussa, että tervetuloa Dyynin universumiin, mutta sen jälkeen tarinaa lähdettiin liikuttamaan omaan suuntaansa.
Tarina lainaa kyllä vaikutteita Dyynistä, ja se perustuu tietyllä tasolle Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin vuonna 2012 ilmestyneeseen kirjaan Sisterhood of Dune, joka kuvaa Bene Gesseritin -sisarkuntaa.
Sarjan ensimmäinen osa keskittyy lähinnä syöttämään katsojalle valtavan tietomäärän. Tuota raakaa dataa tulee liikaa, eikä oikein mihinkään ehdi keskittyä. Sitten on Game of Thrones tyyppistä juonittelua, joka ei mielestäni oikein sovi dyynin maailmaan.
Ja tietenkin, kun puhutaan HBO:n sarjasta, niin mukaan piti tunkea yksi todella surkeasti tehty seksikohtaus. Voi vain kysyä, miksi.
Sarja on vasta alussa, joten vielä on aikaa parantaa, mutta huono maku tästä jäi.
Teksti: Juho Kojima