Pariisi, 1935. Naisilla ei ole vielä edes äänioikeutta. Mahakkaat tuottajat ja lipevät lakimiehet pyörittävät seurapiirejä ja liiketoimia. Aloitteleva näyttelijätär Madeleine (Nadia Terezkiewicz) ja työtön asianajaja Pauline (Rebecca Marder) jakavat halvan ullakkohuoneen – vaikka rahat eivät oikein riitä edes moisen murjun vuokraan. Madeleine joutuu syytteeseen tahmatassuisen tuottajan murhasta.
Pauline ryhtyy hänen asianajajakseen. Se oli itsepuolustusta! Madeleine vapautetaan. Seuraa valtava seurapiirisirkus. Maine ja menestys näyttävät olevan käden ulottuvilla. Mutta kuka oikeasti murhasi tuottajan? Francois Ozonin Ranskassa reilusti yli miljoona katsojaa teattereihin koonnut kesähitti on samaan aikaan ovela bulevardikomedia ja feministinen parodia sekä originellin epäkorrekti farssi. Isabelle Huppert kruunaa valtavan tähtikaartin.
Kyllä se on pakko myöntää, että ranskalaiset osaavat tehdä elokuvia. Rikos on minun, on herkullinen sekoitus Agatha Christien ja Rex Stoutin kerrontatyylejä, jotka tarjoillaan ohjaaja-käsikirjoittaja François Ozonin reseptin mukaan tehtynä keitoksena.
Elokuva käsittelee vaikeitakin aiheita kepeällä tavalla, mutta kuitenkin niin, että näin luodut ajatusmallit jäävät kytemään katsojan mieleen. Tuosta tavasta hyvänä esimerkkinä käy, vaikka naisen asema tuon ajan yhteiskunnassa. Madeleine pitää omassa oikeudenkäynnissään puolustuspuheen, jolla hän puolustaa kaikkia naisia, eikä ainoastaan itseään. Tuo puhe sai ihoni kanalihalle, sillä tuo nuori nainen esittää asiansa sellaisella voimalla, että alta pois.
Parasta koko hommassa on se, ettei noita ideoita ja aatteita pakkosyötetä katsojille, vaan ne on piilotettu käsikirjoitukseen ovelasti, mutta kuitenkin näkyvästi ja kuuluvasti. Samaan aikaan katsoja voi keskittyä lennokkaaseen sanailuun, jota valkokankaalla viljellään jatkuvasti.
Olen vieläkin ihmeissäni Tarinan loppuratkaisun kanssa, sillä ohjaaja hämärtää elokuvan sisäisiä rajoja faktan ja fiktion suhteen todella taitavasti. Voi juupeli, kun olenkin kaivannut elokuvaa, jonka nähtyäni jään aidosti pohtimaan, mitä minä juuri katsoin, noh tässä on sellainen filmi.
Pääosissa nähtävät Nadia Terezkiewicz ja Rebecca Marder tekevät suorastaan jäätävän hienoa työtä. Varsinkin Madeleine oli todella vaikuttava hahmo, joka oli ovelasti rakennettu.
Hän oli todella herkkä hahmo, jolta löytyi tunnetila ja sopiva persoona joka tilanteeseen. Hän osasi olla todella ujo, mutta seuraavassa hetkessä hän olikin viettelemässä miehiä, jotta nämä toimisivat täysin hänen tahtonsa mukaan. Terezkiewicz joutui varmasti selvittämään muutaman haasteen ja koukeron, mutta hän selvisi kaikesta tuosta hienosti.
Rikos on minun, on elokuva, joka jokaisen pitäisi nähdä, sillä se tarjoaa mukavan vastapainon Hollywoodin massatuotannolle. Se löytyy nyt elokuvateattereista.
Tähdet: *****
Teksti: Juho Kojima