Elokuva kertoo 13-vuotiaasta noitatytöstä Kikistä, jonka täytyy noitaperinteen mukaisesti muuttaa vuodeksi pois kotoa harjoittelemaan itsenäistä elämää. Kiki lähtee matkaan lentävällä luudallaan yhdessä puhuvan mustan kissansa Jijin kanssa.
Pitkän lentomatkan jälkeen Kiki saapuu merenrantakaupunki Korikoon. Aluksi elämä uudessa kaupungissa on vaikeaa: hän ei tunne ketään eikä tiedä, miten ansaitsisi elantonsa. Lopulta ystävällinen leipuri Osono tarjoaa hänelle majapaikan leipomon yläkerrasta. Kiki saa idean perustaa lähettipalvelun, jossa hän kuljettaa tavaroita lentämällä luudallaan.
Työnsä kautta Kiki tutustuu moniin ihmisiin ja alkaa löytää paikkaansa kaupungissa. Samalla hän kohtaa kasvamiseen liittyviä tunteita: yksinäisyyttä, epävarmuutta ja pelkoa siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä. Kun Kiki alkaa menettää uskoaan itseensä, hänen taikavoimansakin heikkenevät. Lopulta hän oppii hyväksymään itsensä ja löytää uudelleen rohkeutensa.
Kikin lähettipalvelu on omasta mielestäni ohjaaja Hayao Miyazakin paras elokuva. Tarinassa on samaan aikaan tiettyä herkkyyttä, mutta myös voimaa. Vaikka kyseessä on kertomus nuoresta noidasta, niin elokuvassa ei kuitenkaan ole liikaa yliluonnollisuutta.
Elokuvan piirrostyyli on piirtynyt mieleeni pysyvästi. Se on mahtavan luonnollinen ja siinä näkyy vielä aito kynänjälki. Samalla voin ilolla todeta, että mestariohjaajan tyyli eroaa sopivasti länsimaalaisten kollegoiden tavoista ja tyyleistä.
Elokuvan hienouden varmistaa säveltäjä Joe Hisaishin upeasti soivat sävellykset, jotka lisäävät kertomuksen herkkyyttä. Elokuvan musiikki soi usein töitteni taustamusiikkina.
Tähdet: *****
Ensi-ilta: 15.5.2026
Ikäraja: Sallittu
Pituus: 103-minuuttia
Alkuperäinen nimi: Majo no takkyubin
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Käsikirjoitus: Eiko Kadono ja Hayao Miyazaki
Teksti: Juho Kojima