Taas olisi tarjolla uutta Titanic-dokumenttia. Tällä kertaa asialla on National Geographic, joka on hyvä merkki, koska silloin dokumentti on yleensä priimaa, niin tälläkin kertaa, vaikka miinuksiakin löytyy.
Vuoden 1912 huhtikuussa uponneesta aluksesta on tehty jo liiankin monta ohjelmaa/elokuvaa, mutta tällä kertaa ohjaaja Fergus Colville on lähtenyt hieman eri suuntaan kuin muut. Tuon mahdollisti nykyaikainen mallennustekniikka.
Titanicin hylky ja sitä ympäröivä alue skannattiin digitaalisesti. Prosessin tulosten perusteella laivasta luotiin digitaalinen kopio, joka tietenkin sisältää uppoamisen aiheuttamat vauriot.
Dokumentin vaikuttavin hetki olikin, kun virtuaalinen kamera saapui hylyn luo. Vaikka katsoinkin ohjelman tietokoneen ruudulta, niin lävitseni kulki sähköinen värinä. En ollut koskaan käsittänyt, miten valtavasta aluksesta onkaan kysymys.
Olen jo vuosien ajan tutkinut RMS Titanicin rakentamista ja törmäystä jäävuoreen. Muutaman ”tylsän” vuoden jälkeen on hienoa, että me innokkaat amatöörit saamme uutta aineistoa.
Dokumentti kylläkin luisuu aina välillä teknologiademon puolelle, kun digitaalista mallia pyöritellään puolelta toiselle. Välillä innostuneilta elokuvan tekijöiltä ja tutkijoilta taisi päästä unohtumaan, että Titanicin hylky on 1517 ihmisen hauta.
Tuostakin huolimatta on tärkeää, että uutta tutkimusta tehdään. Samalla sitä kuitenkin pohtii, milloin aikansa puhutuinta loistoristeilijää tai ”unelmien laivaa” ja sen hylkyä, olisi tutkittu tarpeeksi. Milloin voimme jättää syvyyksissä makaavan mystisen legendan rauhaan.
Tällä hetkellä dokumentti löytyy Yhdysvaltojen Disney+ -palvelusta. En ainakaan eilen löytänyt ohjelmaa Suomen valikoimista.
Tähdet: ****
Teksti: Juho Kojima