Arvoituksellinen viesti menneisyydestä saa James Bondin lähtemään yksin Mexico Cityyn ja sieltä Roomaan, missä hän tapaa pahamaineisen rikollisen kauniin ja kielletyn lesken, Lucia Sciarran (Monica Bellucci). Bond soluttautuu salaiseen kokoukseen ja paljastaa SPECTRE:nä tunnetun uhkaavan järjestön olemassaolon.
Sillä välin Lontoossa Max Denbigh (Andrew Scott), Kansallisen turvallisuuden keskuksen uusi johtaja, kyseenalaistaa Bondin toimet ja myös M:n (Ralph Fiennes) johtaman MI6:n merkityksen.Bond värvää salaa Moneypennyn (Naomi Harris) ja Q:n (Ben Whishaw) avukseen etsimään käsiinsä Madeleine Swannin (Léa Seydoux), vanhan vihollisensa Mr Whiten (Jesper Christensen) tyttären, joka voi ehkä auttaa SPECTRE:n verkoston selvittämisessä. Koska Madeleine on salamurhaajan tytär, hän ymmärtää Bondia paremmin kuin kukaan muu pystyisi.
Uskaltautuessaan kohti SPECTRE:n ydintä Bondille selviää kylmäävä yhteys itsensä ja etsimänsä vihollisen (Christoph Waltz) välillä.
Tämä Bondi on saanut joidenkin fanien keskuudessa hieman huonon maineen, mutta itse olen pitänyt siitä. Juu, elokuvan juoni on ehkä hieman ohut, juu, Waltz ei ole mikään ihmeellinen pahis. Väitän kuitenkin, että Spectre on täynnä klassisen Bondin elementtejä.
Daniel Craig on todella taitava löytämään Bondista juuri ne oikeat piirteet jokaiseen elokuvaan. Tällä kertaa James Bond on rauhallinen ja kylmän laskelmoiva, mutta kuitenkin valmiina toimintaan.
Spectre tuo mieleeni Sean Conneryn seikkailut salaisena agenttina. Tuon aikakauden Bondeissa ei tarvinnut ampua viittä tuhatta laukausta, jotta elokuva olisi viihdyttävä, vaan juoni rakennettiin jännityksen ja ihmetyksen avulla, näin koen myös Spectren kohdalla.
Elokuva alkaa kello 21:00.
Teksti: Juho Kojima