Ripe (Alina Tomnikov) ja Noora (Iina Kuustonen) ovat paitsi elinikäisiä ystävyksiä, myös yhtiökumppaneita ja pelisuunnittelijoita peliyhtiö Krillissä. Järjettömän paska idea kertoo vaikeasta ystävyydestä hauskasti ja koskettavasti. Mitä, jos liian läheinen ystävyys alkaa ahdistaa? Entä jos ystävä on valitsemassa järjettömän paskan elämänkumppanin?
Pamela Tolan ohjaama elokuva on täynnä ystävyyden tuomaa lämpöä, kärsimystä ja iloa. Samalla se on yksi täydellinen sekamelska, jossa ei ole päätä eikä häntää. Mitä saadaan, kun yhteen tarinaan sekoitetaan sekavassa tilassa oleva peliyhtiö, toisiaan rakastavat yhtiökumppanit ja heidän erittäin sekavat ihmissuhteensa. Lopputuloksena syntyy psykedeelisen sekava, mutta ajatuksia herättävä kokonaisuus.
Ohjaaja Pamela Tola on myös käsikirjoittanut elokuvan. Käsikirjoituis on hyvin epätasainen. Välillä mennään miljoonaa ja sitten mennäänkin kävelyvauhtia. Tuo epätasaisuus vaikeuttaa koko tarinan seuraamista. Joissain kohtauksissa tapahtuu ja puhutaan niin paljon, ettei kokonaisuus meinaa mahtua valkokankaalle tai salin kovaäänisiin.
Melkein kaikki kohtaukset, jotka liittyvät peliyhtiöön ovat melkoista sekametelisoppaa. Ne ovat tietenkin osa tarinaa ja niissä on tietty punainen lanka, mutta niissä on aivan liikaa hulinaa ja hälinää. Ne tuntuvat jotenkin irrallisilta.
Elokuvan parasta antia ovat ehdottomasti kohtaukset, joissa Tola tajuaa pudottaa vauhdin lähes nollaan. Poikkeuksetta noissa kohtauksissa käsitellään Ripen ja Nooran melkoisen mutkikasta ystävyyssuhdetta.
Sekä Tomnikov että Kuustonen ovat todella loistavia näyttelijöitä. He kuorivat roolihahmojensa suhdetta kuin sipulia, jossa on monia kerroksia. Jokaisessa kaksikon välisessä kohtauksessa heidän ystävyydestään paljastuu uusia puolia. Tola ratkaisee kaksikon kohtalon varsin mielenkiintoisella tavalla. Näihin rooleihin oli valittu juuri oikeat näyttelijät.
Odotin, että elokuva olisi ollut melkoisen kevyttä tavaraa, mutta se saikin minut pohtimaan ystävyyden syvintä olemusta. Elokuva saa ensi-iltansa 13.1.
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima