Katsoin eilen ohjaaja Rian Johnsonin uusimman Veitset esiin -mysteerin, Wake Up Dead Man. Elokuvahan löytyy tietysti vain Netflixistä, vaikka kyllä sen oikea esityspaikka olisi ollut elokuvateatteri.
Yhdysvaltojen itärannikolta löytyy hyvin erikoinen seurakunta, joka on täynnä outouksia ja erikoisuuksia. Yhteisöä johtaa ehdottoman tiukalla otteella kirkkoherra Jefferson Wicks (Josh Brolin) seurakunnan sielunpaimen tunnetaan hurjista saarnoistaan, jotka aiheuttavat huolta Wicksin esimiehissä.
Asioiden oikeaa tilaa lähtee selvittämään nuori pappi Jud Duplenticy (Josh O’Connor). Asiaa mutkistaa vain hiukan se, ettei uuteen seurakuntaan joutuminen ollut Judin oma valinta.
Erään erityisen vaativan ja vauhdikkaan saarnan jälkeen kirkkoherra siirtyy lepäämään pieneen komeroon, mutta se jääkin hänen viimeiseksi maalliseksi teokseen, sillä seuraavaksi hän kaatuu kuolleena lattialle.
Tuosta alkaa seikkailu, joka tuo paikalle paikallisen poliisipäällikön, jota esittää yllättävän onnistuneesti Mila Kunis. Heti perään kirkkoon lampsii Daniel Craigin virheettömästi esittämä superyksityisetsivä Benoit Blanc.
Veitset voidaan kaivaa esiin!
Johnson ja Craig ovat onnistuneet luomaan yhtälön, joka vetoaa edelleen moniin katsojiin, mutta tämä kolmas kerta maistuu jo hieman pakkopullalta.
Sinänsä tarina oli kekseliäs ja paikoin hauskakin, mutta samalla se tuntui aivan liian kaavamaiselta. Tuo siitäkin huolimatta, että kerrontaan oli lisätty muutama arvaamaton koukero, mutta niiden selvittyä, elokuva muistutti liikaa edeltäjiään.
Tilannetta ei helpottanut sekään, että Bond, ei kun Blanc, tuntui vetävän oman osansa läpi pelkällä autopilotilla. Olisiko Craig jo hieman kyllästynyt elokuvasarjaan? Huono juttu oli sekin, että Benoit Blanc jäi pahasti sivuosaan.
Pääosan nimittäin varastivat nuo kaksi edellä mainittua kirkonmiestä. Brolin ja O’Connor antoivat nimittäin palaa täysillä, ja tuon kaksikon touhuja oli mahtava seurata. Varsinkin Brolin teki kirkkoherrasta hengästyttävän hahmon.
Hänen tapansa lietsoa vihaa ja kiukkua oli pelottavan uskottava ja tehokas.
Samaan aikaan Jud kuljetti tarinaa vääjäämättä eteenpäin. Tuo yhteispeli, se vain toimi.
Mutta jo tekstini alkupuolella totesin, että elokuva tuntui liian kaavamaiselta, eikä se oikein tuntunut toimivan. Tuo tunne ei todellakaan johtunut näyttelijöistä, vaan siitä, että elokuvasarjan perusidea vaatisi jo tuuletusta.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima