Netflixin tuottama All Quiet on the Western Front kertoo ensimmäisen maailmansodan julmista taisteluista. Tarina keskittyy nuoreen Pauliin (Felix Kammerer), joka lähtee kavereineen taistelemaan Saksan puolesta. Kaverukset ovat innosta pinkeinä, ja poikien liipaisinsormia kutittaa kovasti. Kaverusten mieli alkaa kuitenkin muuttua melkoista vauhtia, kun julman sodan todellisuus iskee kasvoille.
Tämä saksalaisten tuottama, ja Edward Bergerin ohjaama elokuva on erikoinen siinä mielessä, että tarinassa ei ole sankareita, vaan se on kertomus miehistä, jotka taistelevat maansa puolesta. Samaiset sotilaat haluavat vain takaisin kotiin, pois mutavellistä ja juoksuhaudoista.
Ohjaaja Berger on tehnyt mielenkiintoisen valinnan. Toisaalta kyseessä on elokuva, joka kertoo suursodan taisteluista ja rauhaan tähtäävistä neuvotteluista hyvinkin yleisellä tasolla, mutta välillä kerronta keskittyy Pauliin ja tämän kavereihin. Näin katsojan mielenkiinto saadaan säilymään. Tämä onkin tärkeää, sillä taistelut ovat niin isoja, että juuri tuollaista tiiviimpää kuvausta tarvitaan.
Väitän, että tässä elokuvassa nähdään kokoelma parhaiten kuvattuja taistelukohtauksia moneen vuoteen, sillä ne näyttävät taistelukentän valtavan koon. Samaan aikaan katsojaa ei säästetä sodan kovuudelta tai julmilta lähitaisteluilta.
Elokuvassa on esimerkiksi kohtaus, jossa Paulin joukko-osaston vartioima rintamalohko joutuu valtavien panssarivaunujen hyökkäyksen kohteeksi. Vaunut jyräävät kaiken tielleen sattuvan. Paul kavereineen ei voi muuta kuin pinkoa pakoon noiden rautahirviöiden edestä. Nuorten miesten kasvoilta paistoi aito pelko.
Tuollaiset upeat kohtaukset ovat mahdollisia vain silloin, kun ylimääräinen sankareiden palvonta puuttuu. Tällöin ohjaaja voi näyttää, että suoria ratkaisuja esimerkiksi tuollaiseen tilanteeseen ei välttämättä ole olemassa.
Kammerer selviää roolistaan hyvin. Uskallan samalla väittää, että tämä elokuva olisi toiminut jopa ilman Paulin hahmoa, tietenkin pienin muutoksin.
All Quiet on the Western Front löytyy vaikka heti Netflixistä.
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima