Ennennäkemätöntä hysteriaa synnyttäneen Dingo-yhtyeen tarina nähdään vihdoin elokuvana.
Levoton Tuhkimo -elokuva kertoo Pertti ”Nipa” Neumannin silmin yhtyeen räjähdysmäisestä läpimurrosta, järisyttävästä Dingomaniasta ja dramaattisesta lopusta. Neumannin henkilökohtaisen elämän rinnalla soivat ikoniset jättihitit, kuten Levoton Tuhkimo, Autiotalo, Sinä ja minä ja Lakatut varpaankynnet. Elokuva kertoo miten Dingo jätti ikuisen jäljen suomalaiseen kulttuuriin ja musiikkikenttään.
Levoton Tuhkimo -elokuvan on ohjannut Mari Rantasila, pääosissa loistavat Saku Taittonen, Alvari Stenbäck, Emil Kihlström, Samuel Kujala, Valtteri Lehtinen, Mauno Terävä, ja Ronja Keiramo. Käsikirjoitus Hanna Leivonniemi.
Mari Rantasilan ohjaama elokuva on toisaalta hyvinkin vetävä kokonaisuus, mutta sitä vaivaa samaan aikaan elämänkertaelokuville hyvin tyypillinen ongelma, sillä se on kuin kokoelma yhtyeen suurimpia hetkiä, eikä tuo oikein kolahtanut minulle.
Oikeastaan elokuvan kaava on tylsän yksinkertainen. Ensin Rantasila näyttää, miten vaikea lapsuus Nipalla oli. Sen jälkeen siirrytäänkin nuoruuteen ja Dingon syntyyn, ja siitä suoraan huippuvuosiin. Lopuksi Dingon faneille tarjoillaan vielä dramaattinen päätös.
Koko homman taustalla soivat Dingon suurimmat hitit.
Neumannin roolissa nähtävä Saku Taittonen tekee upeaa työtä. Sitä korostaa vielä sekin, että periaatteessa koko leffa lepäsi hänen harteillaan.
Yleensä kannatan lyhyitä elokuvia, mutta tällä kertaa kerronnalla oli jatkuva kiire, ja se johti jatkuvaan häslinkiin.
Ohjaaja Mari Rantasila teki ihan toimivan perustason elokuvan, joka tarjoaa Dingon faneilla karkkipussin, ja heille elokuva onkin tarkoitettu.
Teksti: Juho Kojima