Uutuusdraamasarja The Pitt seuraa sairaalan työntekijöitä ja heidän työssään kohtaamiaan haasteita nykypäivän Pittsburghissa.
Tätä Maxin uutuutta on hehkutettu niin pitkään ja kovaa, että hella punoittaa. Sarja ei ole säästynyt myöskään kohuilta ennen julkaisuaan, sillä legendaarisen sairaalasarja Teho-osaston luojan Michael Crichtonin leski on nostanut kanteen uutuussarjan tekijöitä vastaan.
Kanteen mukaan The Pitt on Teho-osaston luvaton kopio. Kanteessa sanotaan myös, että uutuussarjan tuottaja John Wells ja Noah Wyle yrittivät jatkaa Teho-osaston tekemistä, mutta Crichtonin perikunta kaatoi suunnitelman.
Tuon jälkeen Wyle ja Wells ryhtyivät kehittämään The Pitt -sarjaa, jota nostettu kanne pitää siis kopiona.
The Pitt itse ei ole kummoinen tuote. Siinä on ehkä tavoiteltu ”esikuvansa” tunnelmaa, mutta se kyllä jää hailuksi yritykseksi.
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin The Pitt seuraa sairaalan päivystyksen vilskettä yhden vuorokauden ajan. Jaksoja on yhteensä 15, joista nyt on julkaistu kaksi ensimmäistä.
Sarjaa tähdittää siis Wyle, jokä nähdään lääkäri Michael Robinavitchin roolissa.Robby vastaa päivystyksen toiminnasta. Wylen roolihahmon kai pitäisi olla kiinnostava, mutta kun ei ole. Hän kulkee pitkin ja poikin polia kiertäen huoneesta toiseen samalla, kun herran alaiset ja pari säikähtynyttä opiskelijaa kertovat pomolleen potilaistaan, tai muuten vain ryntäilevät pitkin ja poikin.
Yksikään sarjan hahmoista, kun ei ole mielenkiintoinen. Otan nyt riskin ja vertaan uutuutta suoraan Teho-osastoon. Siinä hahmoilla oli heti alusta alkaen ainakin tietyllä tavalla selkeät suhteet toisiinsa. Sarjan tarkoitus oli katsojalle selvä kuin pläkki heti alusta alkaen.
Päivystyspoli oli täynnä lääkäreitä, ensihoitajia ja potilaita. Kaikella oli tarkoitus ja päämäärä. The Pitt puolestaan on kuin yksinjätetty eksynyt pikkuveli, jolta aikuiset ovat kieltäneet leikkimisen isoveikan kanssa.
Uutuuden pahin ongelma piilee siinä, ettei katsoja saa kiinni sarjan hahmoista tai syistä, miksi koko sarja on edes tehty.
Tämä taitaa olla jo vähän liian myöhäistä, mutta sarjan konseptia pitäisi muuttaa rajusti, jotta se toimisi. Ihan ensiksi sarjan kaikki henkilöhahmot pitäisi miettiä uusiksi. Tämä koskee myös Wylen esittämää Robbya. Ollaan nyt ihan rehellisiä. Kaikesta näkee, että hän on Teho-osastosta tuttu Carter, nimi on vain vaihdettu.
Potilaiden tarinoita pitäisi päästä avaamaan enemmän. Muutoin he ovat pelkkää kasvotonta massaa, joka liikkuu liukuhihnalla. Tuo voi toimia oikeassa elämässä, mutta sairaalaan sijoittuvassa sarjassa täytyy olla draamaa.
Tuntuu siltä, ettei sarjalle anneta mahdollisuutta hengittää, koska se tapahtuu periaatteessa yhdessä suljetussa tilassa. Kahdessa ensimmäisessä jaksossa oli pari hassua ulkokuvaa.
Mielestäni The Pittin pahin virhe on siinä, että se kuvaa vain yhtä vuorokautta. Idea on varmasti vaikuttanut paperilla kivalta, mutta nyt on ainakin todistettu, ettei se toimi käytännössä.
Se, että kuvataan näinkin lyhyttä ajanjaksoa, kuristaa tarinasta ilmat pihalle todella nopeasti, ja katsojat kaikkoavat. Olisi luullut, että Warner Bros. Televisionin kaltainen organisaatio tajuaisi suoratoistoon tarkoitetun sarjan vaatimukset hieman paremmin.
Sarjasta puuttuu kokonaan syötti, jolla nopeasti palvelua vaihtavat katsojat saisi koukutettua juuri The Pittiin. Vanhentunut Noah Wyle, kun ei enää riitä.
Minulla sarjan katsominen taisi jäädä näihin kahteen jaksoon.
HUOM!! Kannetta koskevat tiedot ovat peräisin Varietysta.
Teksti: Juho Kojima