Vuonna 1974 chileläinen ohjaaja Alejandro Jodorowsky, jonka elokuvat EL TOPO ja THE HOLY MOUNTAIN laukaisivat ja lopulta määrittivät keskiyön elokuvien ilmiötä, aloitti siihen asti kunnianhimoisimman projektinsa. Hän asetti päärooliin 12-vuotiaan poikansa Brontisin yhdessä Orson Wellesin, Mick Jaggerin, David Carradinen ja Salvador Dalin kanssa. Musiikista vastasi Pink Floyd ja taiteesta monet aikakauden kiistellyimmistä lahjakkuuksista, mukaan lukien H.R. Giger ja Jean “Moebius” Giraud. Jodorowskyn mukaelma Frank Herbertin klassisesta tieteisromaanista DUNE oli lopullisesti muuttava elokuvan.
Jodorowsky’s Dune on kertomus elokuvan suunnittelusta, mutta myös sukellus ohjaaja Alejandro Jodorowskyn sieluun. Olen aina ollut suuri elokuvien tekemisestä kertovien dokumenttien ystävä, mutta tämä dokumentti oli jotain aivan erityistä, jossa pääosaan ei noussutkaan Frank Herbertin Dune, vaan Alejandro Jodorowskyn aivan mahtava luovuus ja tietynlainen hulluus.
Nyt näkemäni dokumentin perusteella, olen varma, että tämä versio olisi ollut paljon parempi kuin vuonna 1984 ilmestynyt David Lynchin ohjaama versio, joka nyt vaan on, noh täyttä roskaa, jos asian haluaa ilmaista kauniisti.
Mutta ymmärrän myös, miksi Jodorowskyn versiota ei ikinä tehty. Se oli niin ”far out”, että Hollywoodissa ei varmasti ymmärretty, mistä koko projektissa oli edes kyse.
Jo pelkästään tästä dokumentista näkee, että Jodorowsky elää eri ulottuvuudessa kuin me muut kuolevaiset. Mutta tämän dokumentin katsomisen jälkeen, minun on pakko katsoa tuon hienon ohjaajan muut elokuvat, sen verran galaktinen kokemus tämä Frank Pavichin ohjaama dokkari oli.
Dokumentin voi ostaa tai vuokrata esimerkiksi Applelta.
Teksti: Juho Kojima
Juonikuvaus: Apple ITunes