Kaku Arakawan dokumentti seuraa japanilaisen mestariohjaaja Hayao Miyazakin prosessia, kun hän ohjaa elokuvaansa Poika ja haikara. Arakawa pääsi tapahtumien keskipisteeseen seitsemän vuoden ajaksi, joten materiaalia kertyi valtavasti.
Dokumentti oli myös kertomus menetyksen tuskasta ja ystävän kaipuusta, sillä Miyazakin todella pitkäaikainen ystävä ja kollega Isao Takahata menehtyi kesken dokumentin kuvausten. Katsoja ajautuu mukaan Miyazakin surutyöhön
Dokumentin kolmas näkökulma on vanhenevan mestarin ikääntymisen seuraaminen.
Olikohan päässyt käymään niin, että Arakawalla oli liikaa lähestymiskulmia ja materiaalia, sillä dokumentti oli sekava ja hidas. Kertomuksen päähenkilö itse on tietenkin todella mielenkiintoinen persoona, mutta kerronta oli liian verkkaista ja väljää.
Poika ja haikara -elokuva jäi pahasti sivuosaan, kun Arakawa keskittyi kuvaamaan legendaarisen ohjaajan työtä, joka tuntui ja näytti olevan jatkuvaa tuskaa. Samalla Miyazakin työtoverit pohtivat, että pystyyköhän tuo pomo vielä tähän.
Dokumentin mielenkiintoisin anti löytyikin tavasta, jolla se käsitteli Japanin yritysmaailman johtamista. Tuossa työkulttuurissa toimitaan juuri pilkulleen johtajan ohjeiden mukaan. Samaan aikaan selän takana napistaan ja purnataan.
Kun pomo saapuu paikalle, niin hymy naamalle ja perään syvä kumarrus.
Kukaan ei oikein ainakaan tämän dokumentin mukaan uskaltanut puuttua Miyazakin puuhiin, vaikka takarajat paukkuivat, eikä projekti meinannut edetä.
Samaan kokonaisuuteen voi yhdistää senkin, ettei mielestäni ollut kunnioittavaa Miyazakia kohtaan, että kamera päästettiin seuraamaan mestarin otteen lipeämistä. Kaikesta näki, ettei hän ollut enää entisessä vedossa.
Tuohan on tietenkin täysin luonnollista ja ymmärrettävää. Miyazakin ympärillä olevat henkilöt olisivat voineet kyllä puuttua peliin muutaman kerran. Oliko kyse siitä, ettei kenenkään rohkeus lopulta riittänyt, taisipa olla.
Jos olet Miyazakin fani ja tuotannon suurkuluttaja, niin elokuva kannattaa katsoa, mutta muussa tapauksessa en suosittele.
Dokumentista järjestetään näytöksiä vain 28.11. Jos sinulla on mahdollisuus käyttää Yhdysvaltojen Max-palvelua, niin dokumentti löytyy sieltä vaikka heti. Medialle järjestetyssä näytöksessä sai käsityksen, että kyseessä olisi uusi dokumentti, mutta todellisuudessa. Elokuvan on voinut katsoa jo todella pitkään edellä mainitulla tavalla.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima