Risto on pitkästynyt, koska Nelliä kiinnostaa vain nuori poppari Ville Pyry. Kaikki muuttuu, kun Lennart Lindberg lainaa Ristolle vanhan konsolipelinsä. Rauha Räppääjä uumoilee, että kesästä tulee rauhallinen, sillä Risto istuu päivät pitkät omassa huoneessaan. Rauha uskoo Riston runoilevan, mutta Lennart Lindbergin mielestä Risto on muuttunut pelatessaan erakoksi.
Kone päätyy Lennartin huostaan, mutta pian hänenkin asunnostaan kuuluu erikoisia huutoja. Rauha, Nelli ja paikalle tupsahtava Elvi Räppääjä tempaisevat Riston ja Lennartin lopulta irti koneen imusta. Nelli menee Ville Pyryn konserttiin ja hänen tietämättään sinne tulevat myös Risto, Rauha, Lennart ja Elvi. Lavalla väärinkäsitykset seuraavat toisiaan ja tapahtumat saavat yllättäviä käänteitä.
Heti näin alkuun pitää taasen muistaa, etten ole tämän elokuvan kohderyhmää, mutta silti kannan sanallisen korteni kekoon.
Otetaanpa ensin käsittelyyn elokuvan musikaalisuus. Se toimii, vaikka siinä onkin yksi todella ärsyttävä piirre. Laulut ovat yllättävän hauskoja ja vetäviä, ja ne kuljettavat myös elokuvan juonta ihan kiitettävästi.
Mutta, miksi ne pitää esittää kuin Bollywood-musikaalissa. Tällä tarkoitan sitä, että elokuvassa oli muutama oikein somasti soljuva kohtaus, jotka rikottiin sillä, että hahmot rupesivat yhtäkkiä laulamaan ilman sen kummempaa syytä. Luulen, että tämä johtui pakottavasta tarpeesta todistaa elokuvan olevan musikaalinen.
Hahmojen puolella taso vaihtelee todella paljon. Otetaanpa ensin käsittelyyn itse Risto (Otso Törmälä). Ikäväkseni joudun toteamaan, että koko elokuvan päähenkilöllä on tarinan surkein osa. Risto jököttää melkein koko leffan huoneessaan rämpyttämässä pelikonsolia. Siinä sivussa hän tunkee itsensä täyteen pizzaa ja karjuu kuin huonosti ruokittu leijona. Törmälä pääsi ainakin käyttämään äänijänteitään. En edes oikein osaa sanoa, onko hän hyvä näyttelijä, kun tuossa touhussa ei nyt kauhiasti koiteltu niitä taitoja. Mielestäni tämä elokuva aliarvosti Risto Räppääjää hahmoa.
Samaan aikaan, kun Risto ärjyy, kiljuu ja pelaa huoneessaan, niin Rauha (Minka Kuustonen) sekoilee, seurustelee ja retkeilee Lennartin kanssa. Joko Kuustosta käskettiin näyttelemään älytöntä tai sitten hän keksi sen itse. Ainakin se meni täysin yli. Olihan se hauskaakin, mutta se meni nopeasti älyttömyyden puolelle.
Sitten ne kaksi järkevää hahmoa. Lennart (Ylermi Rajamaa) ja Nelli (Meri Lahikainen). Lennart sekoilee myös, mutta hän kuitenkin tasapainottaa Riston ja Rauhan touhuja juuri sopivasti. Rajamaa ja Kuustonen pelaavat todella hyvin yhteen. Nelli tuntuu jotenkin ulkopuoliselta, Hahmo pistäytyy aina välillä valkokankaalla, mutta Lahikainen onnistuu kuitenkin tekemään Nellistä elokuvan järjen äänen.
Elvi (Jenni Kokander) nyt vaan on Elvi.
Tämä leffa olisi voinut olla todella paljon parempi, mutta kyllähän tuon nyt katsoi.
Elokuva saapuu ensi-iltaan tämän viikon perjantaina.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima