Lähes 50 vuotta naimisissa olleet Jaap ja Maartje saavat yllättäen kirjeen Espanjasta. Heidän kuolemansairas ystävänsä haluaisi tavata viimeisen kerran.
Vaikka kärttyinen ja mukavuudenhaluinen Jaap vastusteleekin, saa Maartje suostuteltua hänet vielä viimeiselle pitkälle automatkalle etelään. Matka tyystin muuttuneen Euroopan halki herättää vanhoja tunteita ja muistoja mutta myös pakottaa Jaapin kohtaamaan vaimonsa pahenevan muistisairauden.
Ehkä olen taas se ainoa kriitikko, joka ui vastavirtaan, mutta en pitänyt tästä elokuvasta.
Minua kismitti pahiten se, että vanhenevan ihmisen vakavasta sairaudesta tehdään todella väkinäistä komediaa. Siinä, että joku ei tunnista rakkaitaan tai tuttuja paikkoja ei ole mitään hauskaa.
Listaan voidaan lisätä Maartjen kokemat pelkotilat. Elokuvassa on esimerkiksi kohtaus, jossa hän piiloutuu hotellihuoneen kaappiin, koska luulee, että huoneeseen on tullut vieraita ihmisiä. Voisiko joku kertoa minulle, mikä siinä on hauskaa.
Toisaalta ymmärrän, miksi ohjaaja Jelle de Jonge on halunnut käsitellä vaikeaa aihetta huumorin kautta, mutta minulta menivät vitsit ohi ja yli.
Elokuva on liian kaavamainen. De jonge ajattaa pariskuntaa lähinnä pulmasta toiseen, joiden tarkoituksena tuntui olevan lähinnä asettaa Maartje tilanteisiin, joissa muistisairaus tulisi esiin. Kyseessähän on tietysti vain elokuva, mutta minua lähinnä kuvotti katsoa hahmon kärsimystä.
Jaapin tehtäväksi jäikin pelkästään tilanteen päivittely ja siihen reagointi. Tuo lähinnä tarkoitti vaimon pelastamista noloista tilanteista. Kysyn taas, mikä siinä on muka hauskaa.
On tietenkin tärkeää, että ikääntymisen haasteista puhutaan, mutta ne voi näyttää myös kunnioittavasti.
Näyttelijät Leny Breederveld (Maartje) ja Martin van Waardenberg (Jaap) tekivät tarina huomioiden ihan hyvää työtä, elokuva oli vaan huono.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 09.05.2025
Ikäraja: 7
Pituus: 98 min.
Ohjaus: Jelle de Jonge
Käsikirjoitus: Marijn de Wit, Jelle de Jonge
Teksti: Juho Kojima