Nalle-Maija, Lennu ja Teddy juhlivat syntymäpäiväänsä perheensä kanssa piknikillä. Kukaan ei kuitenkaan halua leikkiä Nalle-Maijan kanssa. Kun Nalle-Maija juo yksin XYZ-mehua, hän kutistuu ja yhtäkkiä näkee kaiken uudesta näkökulmasta!
Onnistuvatko muut löytämään – tai edes näkemään – hänet niin pienenä? Ja voiko todella vaikuttaa, kun on yhtä pieni kuin muurahainen?
Lasten elokuvien kohdalla tulee melkein aina mieleen, miksi niihin ei panosteta enempää. Tälläkin kertaa minua närästi erityisesti kaksi asiaa.
Miksi tekijät aliarvioivat lapsia. Nyt pahin kompastuskivi oli juoni, joka oli rakennettu todella ohueksi. Alussa hahmoja kehitettiin ihan hyvin, mutta yhtäkkiä osa hahmoista heitetään käytännössä sivuun ja unohdetaan täysin.
Tuohon saattoi vaikuttaa se, että koko elokuva kestää vain 65 minuuttia, joten kiirehän siinä tuloo väkisin. Rakkaat tekijät, kyllä lapset jaksavat katsoa pidempiäkin elokuvia, jos juoni on vetävä. Ei tarinan toimivuutta tarvitse uhrata.
Sitten kokonaan oma kysymyksensä on, miksi suomalaiset sössivät nykyisin dubbauksen. Disneyn 90-luvun kulta-ajoista on tultu alas ryminällä.
Tässä uudessa Bamsessa kaikki ääninäyttelijät kuulostavat todella pahasti tylsistyneiltä. Kukaan ei vaivaudu kuulostamaan aidolta, vaan koko porukka on ottanut asenteen, luetaan, mitä papereissa lukee, mutta ei nyt viitsitä sen enempää yrittää.
Parasta koko elokuvassa on todella kaunis ja täyteläinen piirrosjälki. Vihreän useat sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Jokaisessa tarinan hahmossa oli erityisiä ja korostettuja piirteitä. Upeaa työtä jokaiselta piirtäjältä.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 08.05.2024
Ikäraja: Sallittu
Pituus: 65 min.
Ohjaus: Christian Ryltenius
Käsikirjoitus: Calle Marthin, Mikael Syrén
Teksti: Juho Kojima