La La Land –elokuvan ohjaajan, Oscar-palkitun Damien Chazellen Babylon sijoittuu 1920-luvun Los Angelesiin – Hollywoodin kultakaudelle. Tarinassa seurataan kolmea henkilöä, joiden kertomukset lähestyvät tuon ajan Hollywoodia eri kulmista, mutta itseään etsivän kolmikon kohtalot törmäävät toisiinsa. Lopputuloksena syntyy elokuva, joka on todella sekava ja vaikeasti seurattava.
Kokonaisuuden voi jakaa kahteen osaan. Ensimmäisessä Chazelle tönäisee katsojan keskelle aikakauden rietasta ja kosteaa juhlintaa, jossa mikään ei ole kiellettyä. Alastomuudessa, seksissä tai juhlinnassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta Chazelle tuntui seonneen vapauden tunteesta, joka johti siihen, että katsojan aistit ylikuormittuivat, ja ainakin minulle tuli todella vaivaantunut olo.
Elokuvan toisessa osassa Chazelle kuvaa Hollywoodin kokemaa järisyttävää muutosta, kun äänielokuvat alkoivat vallata alaa. Katsojat hylkäsivät mykkäelokuvat. Tuo oli monelle näyttelijälle todella raskasta aikaa, sillä mykkäelokuviin tottunut Hollywood-yhteisö joutui opettelemaan kaiken uudestaan.
Babylon herää henkiin tässä toisessa osassa, kun katsojilla ja tarinan hahmoilla on vihdoin aikaa hengähtää.
Sekavan kokonaisuuden pääosassa nähdään Diego Calvan esittämä Manny Torres. Nuorukainen, joka haluaa päästä Hollywoodin syövereihin, millä keinolla tahansa. Torres alkaakin menestyä, ja vaarallinen tie tähtiin on auki.
Brad Pittin esittämä Jack Conrad on menestyvä näyttelijä, joka kuitenkin nauttii alkoholista ja naisista hieman liikaa, eikä menestyvä ura meinaa pysyä oikealla raiteilla.
Margot Robbien esittämä Hollywoodin tulokas Nellie LaRoy saapuu Kalifornian tähtitehtaalle täynnä lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Sujuuko nopeaan nousukiitoon lähtevä ura ilman vastoinkäymisiä?
Kolmikkomme kohtalot törmäävät toisiinsa, kun henkilöt kohtaavat villeissä juhlissa ja elokuvien kulisseissa. Ystävyyksiä syntyy kristallilasit kilisevät, mutta kestääkö tuo Hollywoodin glamour loppuun saakka.
Calvan esittämällä Mannylla on elokuvassa lähes mahdoton tehtävä, kun tarina soljuu eteenpäin hänen kauttaan. Calva tekeekin hyvää työtä ja yrittää kaikkensa, mutta ei hänkään mahdottomiin urotekoihin kykene. Ohjaajan rakentama liian monimutkainen korttitalo huojuu valtavasti. Se aiheuttaa helposti tilanteen, jossa katsojan on lähes mahdotonta seurata eri suuntiin venyvää kerrontaa.
Pitt ja Robbie ovat myös lopulta tuon monimutkaisuuden uhreja. Molemmilla on kyllä hyvää yritystä, mutta lopulta heidänkin intonsa alkoi selvästi hiipua. Olen katsonut viime aikoina monia Pittin elokuvia, joista Babylon oli ehdottomasti se tylsin. Pitt yritti kovasti löytää roolihahmoaan, mutta tällä kertaa oikeaa karttaa ei löytynyt. Robbie puolestaan yritti selvästi auttaa elokuvan ohjaajaa löytämään oikean suunnan, mutta Chazelle ei tuntunut hyväksyvän tarjousta missään vaiheessa. Robbiella tuntuu olevan uskomaton kyky innostua kaikista projekteistaan, mutta ympärillä olevan tuen puuttuessa hänkään ei pysty ihmeisiin.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima