Dolly Partonin tuottama Jouluaukio on juuri niin sokerinen elokuva, kuin nimi antaa ymmärtää. Tarina kertoo pienestä amerikkalaisesta kaupungista, jonka asukkaat elävät liiankin idyllistä elämää. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kaupungin entinen asukas Regina porhaltaa paikalle loistoautollaan. Christine Baranskin esittämä hienoon elämään tottunut nainen pistää koko kaupungin sekaisin, mutta ei hätää, sillä apuun ryntää itse Dolly Parton.
Elokuvan tarkoitus on varmasti tuoda lämpöä ja hyvää mieltä synkästi sujuneeseen vuoteen 2020. Kaunis ajatus, mutta tällä kertaa pelkkä ajatus ei riitä Kannattelemaan Partonin ja Netflixin tuottamaa musikaalia. Jouluisten elokuvien toistuva ongelma on todella heikko juoni, niin tälläkin kertaa.
Melkeinpä koko juoni selviää musiikin ensitahdeista, eikä yksikään kohtaus pääse oikeastaan yllättämään. ihmettelen, miksi elokuvastudiot yrittävät keksiä pyörää uudelleen joka joulu, kun klassikoitakin on olemassa, esimerkiksi Frank Capran ohjaama It`s a Wonderful Life vuodelta 1946. Ymmärrän toki, että studioiden pitää saada rahansa, mutta silti.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaista tyyliä ohjaaja Debbie Allen on hakenut, koska näyttelijöiden suoritukset ovat yhtä makeita, kuin sirkuksesta pikkupoikana saamani hattara, jota en pystynyt ikinä syömään loppuun, koska se oli liian makeaa.
Tietenkin täytyy muistaa, että kyseessä on Partoninin tuottama musikaali, joten pieni sokerin yliannostus sallitaan, mutta liika on liikaa.
Dolly Partonin Jouluaukio saapuu Netflixiin 22.11.
Teksti: Juho Kojima