Itselleni yksi erittäin varma joulun merkki on, että haluan katsoa kaksi ensimmäistä Yksin kotona elokuvaa. Ensimmäisessä leffassa nuori Kevin valmistautuu perheensä kanssa jännittävään Pariisin matkaan, mutta matkaa edeltävänä iltana nuorukainen käyttäytyy sen verran huonosti, että hänet lähetetään nukkumaan ullakolle. Noh seuraavana aamuna koko perhe nukkuu pommiin ja joutuu lähtemään kiireellä lentokentälle.
Kaiken tuon kiireen keskellä Kevin unohtuu kotiin. Keviniä näytellyt Macaulay Culkin pääsi toteuttamaan jokaisen lapsen unelman siitä, että koko koti on hänen hallussaan. Tuohon, kun vielä lisätään, että Kevinin koti on kahden rosvon kiikarissa, niin jouluinen seikkailu on valmis.
Ohjaaja Chris Columbus onnistui luomaan todellisen klassikon, joka tuntuu toimivan ympäri maailmaa vielä tänäkin päivänä. Syynä tähän on varmasti jouluisen lämmin tunnelma, ja jännittävä seikkailu, jonka pyörteisiin Kevin joutuu. Saattaahan asiaan vaikuttaa sekin, että elokuva toimi ainakin minulle kurkistusikkunana amerikkalaiseen elämään ja kulttuuriin, johon ihastuinkin oikein kunnolla.
Elokuvan pahiksia, eli rosvoja Marvia ja Harrya näyttelevät Daniel Stern ja Joe Pesci ovat ikuisia legendoja rooliensa ansiosta. Kevin rakentaa kodistaan melkoisen linnoituksen, jonka ansojen uhreiksi Marv ja Harry joutuvat. Koko kolmikko muodosti yhtälön, jota monet ohjaajat ja näyttelijät ovat yrittäneet kopioida tai matkia, mutta nuo yritykset ovat epäonnistuneet.
Yksin kotona leffoissa on vielä yksi ainesosa, jota ilman ne eivät toimisi. Tuo mystinen elementti syntyi säveltäjämestari John Williamsin kynästä. Jo pelkän alkusoinnun kuultuaan tietää, mistä elokuvasta on kysymys.
Tähdet: *****
Teksti: Juho Kojima