Pieni merenneito on visionäärisen Rob Marshallin live-action versio Disneyn klassikoksi muodostuneesta Oscar®-palkitusta animaatiomusikaalista. Pieni merenneito kertoo rakastetun tarinan kauniista ja topakasta nuoresta merenneidosta nimeltä Ariel, joka janoaa seikkailuja. Kuningas Tritonin tyttäristä nuorimpana ja uhmakkaimpana Ariel haluaa tietää enemmän elämästä aaltojen yläpuolella ja pinnalla vieraillessaan hän rakastuu hurmaavaan prinssi Erikiin. Merenneidoille ei ole sallittua olla tekemisissä ihmisten kanssa, mutta Arielin on noudatettava sydämensä kutsua. Hän tekee sopimuksen ilkeän merinoidan Ursulan kanssa, jonka avulla hän saa mahdollisuuden maistaa maanpäällistä elämää, mutta tulee samalla asettaneeksi henkensä – ja isänsä valtakunnan – vaaraan.
Pääosassa Arielina nähdään laulaja ja näyttelijä Halle Bailey (tv-sarja “grown-ish”); Jonah Hauer-King (A Dog’s Way Home) on prinssi Erik; Tony Award® -palkittu Daveed Diggs (Hamilton, Snowpiercer) antaa äänensä Sebastianille; Awkwafina (Raya ja viimeinen lohikäärme) antaa äänensä Loiskeelle; Jacob Tremblay (Luca, Room) on Pärskyn ääni; Noma Dumezweni (Maija Poppasen paluu) on kuningatar Selina; Art Malik (tv-sarja “Isänmaan puolesta”) on Kristian; lisäksi Oscar®-voittaja Javier Bardem (Menetetty maa, Me Ricardot) on kuningas Triton; ja kaksinkertainen Oscar®-ehdokas Melissa McCarthy (Voitko ikinä antaa anteeksi?, Morsiusneidot) on Ursula.
Tämä oli yllättävän viihdyttävä kokemus! En ole koskaan ollut näiden uusintaversioiden kannattaja tai ystävä, mutta tällä kertaa tekijät osuivat melko lähelle maalia. Pääosassa nähtävä Bailey oli mainio valinta. hän on löytänyt Arielin luonteen ja olemuksen, mutta nuori näyttelijä uskalsi viedä hahmoa myös omaan suuntaansa.
Teknisesti elokuva oli todella näyttävä. Ennen katsomista pohdin, miten vedenalainen maailma on pystytty luomaan. Tuohon liittyen mietin, että kestääkö tarvittava illuusio loppuun saakka ja kestihän se. Maailma toimi todella hyvin, vaikka välillä unohdinkin, että olimme pinnan alla. Jokainen voi luonaan miettiä, oliko se hyvä vai huono asia.
Elokuvassa oli yksi hahmo, johon en ollut ollenkaan tyytyväinen, nimittäin Sebastian. alkuperäisen animaation paras hahmo oli melkein pilattu. Tuon nokkelan ravun ulkomuoto tässä uudessa versiossa oli todella outo. En päässyt ollenkaan jyvälle siitä, mihin tekijät pyrkivät tämän hahmon kanssa. Diggs tekee kylläkin todella hyvää työtä rakastetun ravun äänen suhteen. Hän on todella cool, mutta silti hahmossa oli todella paljon toivomisen varaa.
Tritonin roolissa nähtävä Bardem oli minulle täydellinen mysteeri. Hän onnistui tietyllä tasolla ihan okei, mutta toisaalta hän oli melkoisen outo. Bardem tuo Tritoniin tiettyä arvovaltaa ja lämpöä, mutta onko Bardem kuitenkaan onnistunut roolitus. Mielestäni ei, sillä hänessä ei ole alkuunkaan samoja piirteitä kuin Baileyssä. Nyt joku voisi tietenkin sanoa, että onkos asialla mitään väliä. Uskallan sanoa, että onhan sillä, koska kaksikko näyttelee isää ja tytärtä.
McCarthyn Ursula puolestaan ei ollut minun makuuni, vaikka yritystä kyllä löytyi. Ursulan hahmo jäi lopulta melko ohueksi ja vaarattomaksi.
Tämä uusi versio vei ainakin minut mennessään, vaikka aivan kaikki ei välttämättä ollutkaan parasta laatua, mutta elokuvan tunnelma oli onnistuttu virittämään kohdalleen. Sen vuoksi nautin kokemuksesta.
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima