Los Angeles, 1980-luvun loppu. Nuoret bändit parveilevat Sunset Stripillä kitarat selässään ja rocktähtihaaveet silmissään. Ohjaaja Penelope Spheeris (Wayne’s World) dokumentoi skenen, joka hohtaa nahalle ja huulipunalle, ja jossa tietä kuuluisuuteen reunustavat alkoholi, poseeraaminen ja epävarmuus. Supertähdet, kuten Alice Cooper, Ozzy Osbourne, Aerosmith, Kiss ja W.A.S.P., elävät rinta rinnan läpimurtoa etsivien kellaribändien kanssa keskellä kulttuuria, joka ei tiedä, onko se matkalla ylös vai alas.
The Decline of Western Civilization Part II: The Metal Years on burleski ja brutaali kuvaus kasarin tukkaheviaallosta – unelmien ja dekadenssin rajamailla. Mukana myös Motörhead, Poison, Faster Pussycat, Lizzy Borden, London, Odin, Seduce ja Megadeth.
Tällaiselle jäbälle, joka ei ymmärrä metallimusasta juuri mitään, niin tämä dokkari ei tarjonnut juurikaan purtavaa.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei elokuva olisi ollut mahtava, sillä se oli hieno kuvaus siitä, että elämään voi suhtautua myös hieman toisin.
Dokkarin keskiössä oli tietenkin musa, mutta kundit käyttivät todellakin muutakin kuin kaurapuuroa. Uskomatonta sanoa, mutta koko porukan selväpäisin tuntui olevan Ozzy, joka antoi haastattelun valmistaessaan aamupalaa. Se tuntui tasapainottavan muuten sekopäistä menoa, ja kaikkihan tietävät, miten Ozzy eli nuorena, joten jo pelkästään tuosta saa hyvän kuvan dokkarin menosta.
Muut haastateltavat puhuvat viinasta ja naisista, mikäs siinä sitten, mutta homma menee saman levyn soittamiseksi, mutta rock on dude!!
Koko elokuvan huvittavin juttu oli amerikkalainen ehdonalaisvalvojan hommaa hoitava täti, joka yritti selittää, miten kauhea juttu metallimusiikki on. Hienoa, että elämäänsä selvästi kyllästynyt virkamammakin päästettiin ääneen, mutta silti anteeksi, noissa kohdissa ulvoin naurusta.
Tätä dokkaria katsoessa tuli jopa hieman surullinen olo siitä, kun olen itse ollut tuohon aikaan liian nuori noihin hommiin. Samalla mieleeni nousi ajatus siitä, miten hienoa olisi ollut katsoa tämä dokkari raskaasta musasta pitäneen isoveljeni Alexin kanssa. Noh ehkä sitten, kun tapaamme siellä pilven reunalla. Siihen asti RIP rakas broidi.
Tähdet: ****
Ikäraja: 7
Pituus: 93 min.
Kopiot: DCP
Ohjaus: Penelope Spheeris
Pääosissa: Alice Cooper, Ozzy Osbourne, Poison, Aerosmith, Kiss, Motörhead, Megadeth, Faster Pussycat, Lizzy Borden, London, Odin, Seduce
USA 1988
Teksti: Juho Kojima