Mikä yhdistää seuraavia ominaisuuksia. Katollisen kirkon myytit, kuoroulvonta, pimeät käytävät ja huonosti rakennetut henkilöhahmot. Kaikki nuo ainekset löytyvät surkean kauhuelokuvan reseptistä. Tällä kertaa niistä oli syntynyt The First Omen.
Nunnaksi haluava Margaret saa unelmalta tuntuvan kutsun saapua Roomaan työskentelemään kirkon orpokodissa. Kutsun taustalta alkaa kuitenkin paljastua synkkiä salaisuuksia, jotka osoittavat, että nuori nainen on joutunut julman valtapelin nappulaksi. Panoksena on koko kirkon tulevaisuus.
Arkasha Stevensonin ohjaama elokuva ei jaksa pelottaa, eikä edes jännittää. Minun on pakko myöntää, että nauroin monta kertaa elokuvan aikana, koska sen käyttämät keinot ja käänteet olivat niin väsyttävän tuttuja ja turvallisia.
Katsojaa yritettiin pelotella karmivalla kuoromusiikilla, liian tuttua. Pimeillä käytävillä, eikö muuta keksitty. Mukaan oli vielä heitetty salaperäinen hirviö, jonka avulla yritettiin synnyttää antikristusta, ihan totta. Ei jaksanut kiinnostaa.
Melkein kaikki tuo on nähty liiankin monta kertaa aiemmin, katsojalle ei tarjottu yhtäkään uutta näkökulmaa, vaan kaikki tarjoiltiin valmiiksi pureskeltuna mössönä, joka maistui puulta.
Yksikään näyttelijä ei ansaitse mainintaa, koska kukaan ei edes yrittänyt, vaan roolit vedettiin läpi todella väsyneesti. Yhteenkään hahmoon ei elokuvan aikana ehtinyt kiintyä. Kaikilla heistä oli kyllä oma paikka ja tehtävä, mutta yksikään ei ollut korvaamaton, tai edes kovin tärkeä tarinan kannalta.
Tähdet: *
Ikäraja: 16
Pituus: 120 min. Ohjaus: Arkasha Stevenson
Käsikirjoitus: Tim Smith & Arkasha Stevenson ja Keith Thomas (perustuu David Seltzerin hahmoihin ja Ben Jacobyn tarinaan)
Näyttelijät: Nell Tiger Free, Tawfeek Barhom, Sonia Braga, Ralph Ineson, Bill Nighy
Teksti: Juho Kojima