Nyt on pakko kirjoittaa muutama rivi uudesta telkustani.
Laitoin tuossa pyörimään muutaman vanhan Hollywoodin klassikon. Nyt uuden Panasonic TX-LZ1000:n 55 tuumaisella ruudulla pyöri Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin tähdittämä Syvä uni vuodelta 1946. Apple TV:n kautta.
Käytän kyseistä elokuvaa usein testerinä, koska sen ääniraidalla on karmea taustakohina. Sen takia sillä on hyvä koeajaa uudet telkut ja asetukset. Edellinen telkkuni, Philips merkiltään ei todellakaan pärjännyt tämän elokuvan kanssa, vaan äänimaailma jäi aina ohueksi.
Uutuuttaan kiiltelevä Mareksoundin jätkien kalibroima LZ1000 on aivan eri maata. Telkkuhan pitää sisällään Dolby Atmos -tekniikan. Epäilin alkuun, että onkohan tuosta mitään hyötyä ilman kotiteatteria, mutta onhan siitä. Vielä, kun yhtälöön lisätään äänen prosessointia hallinoiva tekoäly, niin lopputulos hivelee korvia ja silmiä.
Syvä uni on kuin täysin uusi kokemus. Ääniraidan taustakohina on tipotiessään, eikä telkkua tarvitse huudattaa.
En suoraan sanottuna uskonut heti, kun Mareksoundin kaverit kehuivat tuon Panasonicin kuvanlaatua, ja varsinkin tummien värien vivahteita, mutta nyt voin ilokseni kertoa, että epäilykseni olivat turhia.
Mustavalkoisten elokuvien katselukokemus on noussut täysin uudelle tasolle.
Teksti: Juho Kojima