Paluu tulevaisuuteen elokuvasarjan toisessa osassa Marty (Michael J. Fox) ja Emmett Brown (Christopher Lloyd) lähtevät aikamatkalle läpi vuosikymmenten. Heidän täytyy pelastaa Martyn poika joutumasta vankilaan vuonna 2015. Tämän jälkeen edessä on paluu menneisyyteen, jotta kaksikko voi varmistaa oman aikajanansa jatkuvuuden. Tämä hulvaton Robert Zemeckisin ohjaama klassikko tarjoaa lentäviä autoja ja menneisyyden nostalgiaa.
Jos menet sekaisin elokuvan juonesta, niin älä hätäänny. Paluu tulevaisuuteen on melko sekava kokonaisuus, mutta samalla se on myös muistutus siitä, kuinka luodaan vetovoimansa säilyttäviä tarinoita, jotka eivät haalistu aikojen saatossa.
Omasta mielestäni tämän trilogian toisen osan parasta antia on ehdottomasti tekijöiden ajatusleikki siitä, miltä vuosi 2015 voisi näyttää. Elokuvassa näkyy lentäviä autoja, ne meiltä vielä puuttuvat. Meillä ei myöskään taida olla uuneja, jotka muuttavat kuivan näköisen ”kiekon” meheväksi koko lautasen kokoiseksi pizzaksi vain muutamassa sekunnissa. Mutta löytyy nykyajasta kuitenkin jotain samaa, nimittäin esimerkiksi videoneuvottelu.
Näyttelijät tekevät jälleen kerran hyvää työtä. Tämänkin leffan kivijalka löytyy Martyn ja Emmettin lämpimästä ystävyydestä, josta Lloyd ja Fox ammentavat lisää energiaa.
Elokuvan juoni rakoilee jonkin verran siinä kohtaa, kun kaksikkomme lähtee korjaamaan menneisyyden virheitä. Kysymyksessä ei ole mikään iso ongelma, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että juonta olisi voinut yksinkertaistaa.
Paluu tulevaisuuteen II tänään Subilla kello 21:00.
Teksti: Juho Kojima