Vuosien ajan kilpikonnaveljekset ovat eläneet suojassa ihmisten maailmalta, mutta nyt he ovat päättäneet valloittaa newyorkilaisten sydämet sankarillisten tekojensa kautta ja tulla hyväksytyiksi tavallisina teini-ikäisinä. Uuden ystävänsä April O’Neilin avustuksella he taistelevat salaperäistä rikollisjärjestöä vastaan, mutta pian he joutuvat kaikkien aikojen koetukseen, kun mutanttien armeija vapautetaan heidän kimppuunsa.
En halua paljastaa juonesta tuon enempää, mutta olihan ainakin erilainen ja uusi tulkinta. Nämä kilpikonnaveljekset ovat minulle todella tärkeitä. Itse tutustuin tähän nelikkoon jo 80-luvulla, kun Suomessa pyöri SE alkuperäinen klassikoksi noussut animaatiosarja.
Myönnettäköön, että tämä uutuus on melko kaukana tuon alkuperäisen ideasta, vaikka siinä onkin samat peruspilarit. Elokuva on päivitetty melko onnistuneesti nykyaikaan, mutta samalla on todettava, että kokonaisuuden tunnelma oli jo liian teiniä.
Ohjaaja Jeff Rowe on tästäkin huolimatta onnistunut löytämään tarinalleen vahvan keskipisteen. Veljesten keskinäinen dynamiikka toimii saumattomasti. Kun tähän lisätään vielä nelikon ”isä” Mestari Tikku, niin kokonaisuus hipoo täydellisyyttä.
Elokuvasta löytyy kuitenkin yksi kokonaisuus, jota suorastaan vierastan. Sen piirrostyyli tuo mieleeni vahanukkeanimaation, johon on sekoitettu muutama paperinukke. En tiedä, mikä minulla oli, mutta muutamassa kohtaa tuo tyyli aiheutti kiinnostuksen lopahtamisen, sillä vahanuket olivat todella keinotekoisen oloisia.
Elokuva saapuu Suomeen huomenna perjantaina.
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima