Kyyninen tv-meteorologi Phil Connors lähetetään kuvausryhmän kanssa pikkukaupunkiin tekemään juttua murmelipäivästä. Hän inhoaa koko keikkaa — kunnes herää seuraavana aamuna samaan päivään. Ja sitten taas. Ja taas.
Aluksi Phil käyttää aikasilmukkaa itsekkäästi hyväkseen, mutta lopulta toistuva päivä pakottaa hänet kohtaamaan oman tylyytensä, yksinäisyytensä ja sen, millainen ihminen hän oikeasti haluaa olla. Komedia muuttuu vähitellen lämpimäksi tarinaksi kasvusta, empatiasta ja toisen mahdollisuuden kirjaimellisesta ääriversiosta.
En ole koskaan ollut Bill Murrayn fani, mutta nyt täytyy myöntää, että hän teki loistavaa työtä Philin roolissa. Aluksi ajattelin, että Murray tekee taas perusroolinsa jonain äksyilevänä tyyppinä, jonka tylsästä toilailusta yritetään repiä huumoria.
Tällä kertaa kävikin niin, että Bill Murray todisti olevansa hyvä näyttelijä. Connorsin touhut toistuvassa aikasilmukassa ovat oikeasti hauskoja. Tuohon, kun vielä lisätään toisessa pääosassa nähtävän Andie MacDowellin herttaisen lämmin suoritus, niin täydellinen paketti on valmis.
Ohjaaja Harold Ramis onnistuu tutkimaan ihmisen tekemiä valintoja, ja kysymystä, jos saisit mahdollisuuden, tekisitkö jotain toisin.
Samalla elokuva toimii muistutuksena ajasta, jolloin leffat tehtiin kunnolla, ja komediat olivat oikeasti hauskoja. Tuolla virkkeellä taisin juuri tunnustaa, etten kauheasti välitä nykyisin tehdyistä komedioista, sillä niiden huumori on usein huonoa, räävitöntä tai pakotettua. Päiväni murmelina todistaa, että komedia on parhaimmillaan, kun se pohjautuu oikeaan elämään.
Elokuva alkaa kello 21:00. Se julkaistaan samaan aikaan Mtv Katsomossa, josta se poistuu 31.5.
Tähdet: *****
Teksti: Juho Kojima