Voldemort tiukentaa otettaan niin jästien kuin velhojenkin keskuudessa, eikä edes Tylypahka ole enää samanlainen turvasatama kuin ennen. Harry aavistelee vaaran piilevän myös linnan sisäpuolella, mutta Dumbledore haluaa keskittyä valmistelemaan Harrya viimeiseen taisteluun, jonka tietää olevan pian käsillä. Harry ja Dumbledore ponnistelevat yhdessä löytääkseen keinon, jolla murtaa Voldemortin puolustus. Juuri siitä syystä Dumbledore värvää Tylypahkaan opettajaksi vanhan ystävänsä ja kollegansa, hyvistä yhteyksistään tunnetun, pahaa-aavistamattoman ja nautiskeluun taipuvaisen professori Horatius Kuhnusarvion, jonka hallussa Dumbledore uskoo olevan ratkaisevaa tietoa.
Samaan aikaan oppilaat joutuvat kamppailemaan myös hyvin toisenlaisen vastustajan kanssa, kun murrosiän hormonit myllertävät ja sekoittavat heidän elämänsä. Harry huomaa tuntevansa yhä voimakkaampaa vetoa Ginnyyn, mutta niin on myös Dean Thomasin laita. Lavender Brown on puolestaan päättänyt, että Ron on hänelle se oikea – tosin Lavender ei osannut ottaa huomioon Romilda Vanen suklaaherkkuja! Mustasukkainen Hermione taas hymyilee väkinäisesti, mutta salaa sinnikkäästi todelliset tunteensa. Romantiikka kukkii, mutta samaan aikaan yksi oppilaista pysyttelee syrjässä. Hän on päättänyt näyttää, mihin pystyy – olkoonkin, että se edellyttää pimeyden piirtoa. Ilmassa on rakkautta, mutta edessä murhetta ja surua. Tylypahka ei kenties koskaan palaa ennalleen. Ohjaajana toimii David Yates.
Tämä elokuva ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihini, kun puhutaan Harry Pottereista. Jotenkin ohjaajan valitsema tyyli ja sävy eivät puhuttele minua. Alkuperäinen kirja on todella hyvä ja jopa mielenkiintoinen. Luulenkin, että oma tunteeni johtuukin siitä, että varsinkin Puoliverisen prinssin kohdalla nautin siitä, että kirjassa on tilaa ja aikaa käydä läpi monimutkaisia asioita.
Harry Potter ja poliverinen prinssi tänään Subilla kello 21:00.
Teksti: Juho Kojima