Riitaisat McCaffreyn veljekset ovat seuranneet edesmenneen palomiesisänsä jalanjälkiä. Isoveli Stephen on aseman karski esimies, joka haluaa taistella tulta vastaan paljain nyrkein, kun taas herkemmän pikkuveljen Brianin on vaikeaa sopeutua vaaralliseen työhön. Brian löytääkin uuden uran päästessään eksentrisen palotutkija Rimgalen avuksi tutkimaan ihmishenkiä vaatineita outoja tulipaloja.
Ron Howardin vuonna 1991 ohjaama elokuva taitaa olla edelleen paras palomiesten työstä kertova amerikkalainen leffa. On kyllä myös niin, että tarina on liiankin täynnä toimintaa. Totta kai tällaisessa elokuvassa pitääkin räiskyä, mutta ei niin paljon, että se uhkaa peittää muun kertomuksen alleen.
Ehkä leffan paras puoli on sen näyttelijäkaarti. Mukana ovat esimerkiksi Kurt Russell, Robert De Niro, Scott Glenn, William Baldwin ja aivan upean roolin pyromaanina tekevä Donald Sutherland.
Koko hommassa on hienointa se, että näyttelijät antavat tilaa toisilleen, eikä kukaan sooloile. Väitän, että noin taitavan porukan kasaaminen olisi nykypäivänä lähes mahdotonta, koska huippunäyttelijöiden palkat ovat kivunneet stratosfääriin saakka. Toinen ongelma olisi kyllä sekin, että löytyykö Hollywoodista tällä hetkellä yhtä montaa näyttelijää, jotka keskittyisivät pelkästään näyttelemiseen. Rohkenen epäillä suuresti.
Yksi Tulimyrskyn parhaita puolia on sen musiikki, josta vastasi Hans Zimmer, joka ei vielä vuonna 1991 ollut samanlaisessa legendan maineessa kuin tänä päivänä. Väitän rohkeasti, että se oli positiivinen asia tämän elokuvan kannalta, koska Zimmerille ei ollut vielä kehittynyt tiettyjä tapoja, jotka ovat hallitsevia hänen musiikissaan nykyisin. Vuonna 1991 hän ei vielä yrittänyt säveltää jotain suurta ja mahtavaa, vaan tarinaan sopivaa musiikkia, siksi soundtrack on niin hieno.
Elokuva alkaa kello 23:20.
Teksti: Juho Kojima