Amerikkalainen avaruusalus on kaapattu, ja Neuvostoliittoa epäillään syylliseksi. Ydinsodan uhkan haistava brittien tiedustelupalvelu MI6 ryhtyy sovittelemaan tilannetta ja usuttaa James Bondin (Sean Connery) kaappareiden jäljille.
Johtolangat vievät Japaniin, jossa Bond saa vastaansa rikollisjärjestö Spectren pelätyn johtajan Ernst Stavro Blofeldin (Donald Pleasence). Viekkaana Spectren naisagenttina nähdään saksalainen Karin Dor, ja Bondin tarkoitusperiä edistää kuvankaunis Kissy Suzuki (Japanissa mittavan elokuvauran luonut Mie Hama). Klassikoksi kohonneen tunnuskappaleen tulkitsee Nancy Sinatra. Ohjaaja Lewis Gilbert ohjasi sittemmin myös Bond-seikkailut 007 – Rakastettuni ja 007 – Kuuraketti. Käsikirjoittaja Roald Dahl tunnetaan paremmin omintakeisena lastenkirjailijana (mm. Jali ja suklaatehdas).
Tässä meillä on kunnon 007-seikkailu. Omassa mielessäni on kaksi ”oikeaa” James Bondia, Connery ja Daniel Craig. Olen aina ollut sitä mieltä, että Elät vain kahdesti on yksi kaikkien aikojen parhaista Bond-elokuvista, koska siinä yhdistyvät kaikki kyseisen hahmon tärkeät palaset.
Connery on juuri sopivan kovapintainen, eikä mikään voi pysäyttää häntä. Samaan aikaan Japani sopii hänelle. Uskomatonta kyllä, tämä skotti onnistuu sulautumaan tuohon kiehtovaan kulttuuriin täydellisesti.
Elokuvan konna Blofeld on juuri sopivan armoton ja kylmäverinen. Hänellä on persoonaansa sopiva tulivuoreen rakennettu piilopaikka, joka taisi olla aikansa suurin yhteen elokuvaan liittyvä rakennusprojekti.
Elokuvassa nähtävät maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja jylhiä. Muutenkin Japani näyttäytyy parhaimmillaan.
Mie Hama on todella upea valinta Kissyn rooliin. Olen aina pitänyt enemmän niistä Bond-elokuvista, joissa naiset pärjäävät omillaan. Myös Akin roolissa nähtävä Akiko Wakabayashi täyttää tuon määritelmän.
Elokuva alkaa kello 21.00.
Teksti: Juho Kojima