Ohjaaja-käsikirjoittaja Gerta Gerwig (Lady Bird) on tehnyt Pikku naisia -romaanista tulkintansa, joka pohjautuu kirjan ohella myös Louisa May Alcottin muihin teoksiin. Elokuvassa kirjailijan alter ego Jo March pohdiskelee fiktiivistä elämäänsä.
Gerwigin versiossa Marchin sisarusten rakastettu tarina, jossa neljä nuorta naista ovat päättäneet elää elämäänsä omilla ehdoillaan, on sekä ajaton että ajankohtainen. Jo, Meg, Amy ja Beth Marchia esittävät Saoirse Ronan, Emma Watson, Florence Pugh ja Eliza Scanlen. Timothée Chalamet esittää heidän naapuriansa Laurieta, Laura Dern Marmeeta ja Meryl Streep täti Marchia.
Tässä meillä on elokuva, joka on samaan aikaan kiehtova, mutta myös pitkästyttävä. Tarina kuitenkin etenee jouhevasti. Jokaisella kerralla, kun olen katsonut elokuvan, nautin erityisesti kahdesta asiasta.
Ensinnäkin elokuva ottaa hienosti kantaa naisen asemaan. Tämä saavutetaan huomaamattomasti, mutta samaan aikaan filmi keskittyy juuri tähän näkökulmaan.
Toinen nautinnon lähde on Alexandre Desplatin säveltämä musiikki, joka helmeilee ihanan kepeästi. Käytän elokuvan musiikkia usein työskentelyn taustamusiikkina, koska siihen voi uppoutua täysin, ja sulkea ympäröivän maailman kokonaan pois mielestä.
Elokuva alkaa kello 21.05.
Teksti: Juho Kojima