Illumination ja Nintendo yhdistävät ensimmäistä kertaa voimansa tuodakseen valkokankaalle seikkailun popkulttuurin tunnetuimmista putkimiehistä. Nintendon Mario-pelien maailmaan perustuva elokuva The Super Mario Bros. Movie. kutsuu yleisön ennennäkemättömään värejä pursuilevaan universumiin täynnä toimintaa ja runsasta komediaa.
Yrittäessään korjata maan alla kaupungin päävesijohtoa brooklyniläiset putkimiesveljekset kulkeutuvat salaperäisen putken kautta maagiseen maailmaan. Kun veljekset ajautuvat erilleen, Mario lähtee eeppiselle matkalle löytääkseen Luigin. Apunaan Sienivaltakunnan asukas Toad sekä vahvatahtoisen Prinsessa Peachin opetukset Mario löytää omat voimansa.
Tämä on parhaita videopeleihin perustuvia elokuvia, vaikka oma suosikkini on edelleen ehkä hieman yllättäen 90-luvulla ilmestynyt Mortal Kombat.
Katsoin tämän leffan alkuperäisen version, jossa kuullaan ääninä esimerkiksi Chris Pratt, Anya Taylor Joy ja Charlie Day. Tarinan maailma hyödyntää upealla tavalla pelisarjan ympäristöjä. Kokonaisuus etenee hyvin, mutta samalla tuohon liittyy elokuvan suurin ongelma.
Vaikka tarina eteneekin hyvin, niin leffan lyhyys aiheuttaa karmean kiireen, sillä elokuva kestää hiukkasen alle 90-minuuttia. Toisaalta joku voisi kysyä, onko juonella tässä tapauksessa hirveästi väliä. Tuo kysymys onkin aiheellinen, sillä raadollisesti katsottuna tämä elokuva on Nintendon markkinointiväline, jolla varmistetaan, että Super Mario Brothers pysyy ihmisten mielissä, ja kolikot kilisevät jatkossakin Nintendon kassaan.
Itse juoni on todella ohut, eikä se tarjoa yhtäkään yllätystä, eikä se mitään, sillä onhan elokuvan tärkein kohdeyleisö lapset. Ehkä olen liian vanha, mutta innostuakseni jostain tarvitsen hieman muutakin kuin tutut hahmot, maailmat tai musiikit.
Olihan tämä elokuva ihan hauska nähdä, mutta tämä kuuluu sarjaan, katso kerran ja unohda sitten. Jos olet Marion, Luigin ja Nintendon fani, niin katso elokuva ihmeessä, mutta muuten…
Teksti: Juho Kojima