Elokuvassa SEE HOW THEY RUN 50-luvun Lontoon West Endissä suunnitelmat hittinäytelmän elokuvaversiosta seisahtuvat äkillisesti, kun elokuvan Hollywood-ohjaaja löytyy murhattuna. Kyyninen komisario Stoppard (Sam Rockwell) ja innokas tuore konstaapeli Stalker (Saoirse Ronan) saavat murhamysteerin selvitettäväkseen. Hohdokkaiden teatteripiirien keskellä kaksikko löytää itsensä mutkikkaan arvoituksen ääreltä tutkiessaan salaperäistä murhaa henkensä kaupalla.
Mysteeri Agatha Christien tyyliin, jossa oli onnistumisen siemen, mutta jotenkin tämä elokuva junnasi paikoillaan, eikä päässyt missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Ohjaaja Tom George tuntee selvästi Christien tyyliin tehdyn tarinan rakennusohjeet, mutta ohjeiden mukainen kokoaminen ei nyt ihan onnistunut.
Juoni oli sellainen, että sen olisi luullut toimivan, mutta käsikirjoittaja Mark Chappell oli unohtanut sen tärkeimmän, eli jännityksen. Koko elokuvaa vaivasi liiankin kuiva tyyli. Yleensä imen tällaisen tarinan itseeni valtavalla innolla, mutta tällä kertaa en meinannut jaksaa pitää silmiäni auki.
Sam Rockwell ei tällä kertaa onnistunut. Elokuvan alkupuolella Stoppard yrittää vältellä uutta työpariaan, mutta samalla tuntui kuin Rockwell olisi vältellyt koko rooliaan.
Ronan puolestaan on täyttä timanttia. Stalker on hahmona välillä kiusallisen ärsyttävä, mutta Ronan osaa käyttää tätä piirrettä voimavaranaan. Ronanin suoritus on suorastaan räiskyvän iloinen ja innostunut. Ikävä kyllä, hän kärsii myös tuosta huonosta tarinan rakenteesta, joka ei tue hänen upeaa suoritustaan.
Elokuvan lopussa herkulliseksi tarkoitettu pannukakku lässähtää täysin. Ratkaisun paljastuessa olin ihan, että tässäkö tämä oli. Ei voinut olla totta, että tämän takia suorastaan tuhlasin aikaani.
See How They Run on 2.5 tähden arvoinen elokuva. Se on nyt teattereissa.
Teksti: Juho Kojima