Tositapahtumien inspiroima Presidentin kyyditys vie katsojan keskelle vuoden 1930 absurdeja tapahtumia. Raskaan ryyppyillan aikana joukko kunnianhimoisia upseereita päättää kaapata Suomen ensimmäisen presidentin – jo eläkkeellä olevan K. J. Ståhlbergin.
Uppiniskainen presidentin vaimo Ester Ståhlberg ei tiukassakaan tilanteessa suostu jättämään miestään, vaan änkeää muiluttajien pään menoksi samaan kyytiin auton takapenkille. Alkaa uskomaton matka halki levottoman Suomen, jossa huhupuheet ja historia kietoutuvat yhteen – eikä vieläkään tiedetä, mikä presidentin kyydityksessä oli totta ja mikä tarua.
Elokuvan aihe olisi ollut mielenkiintoinen, mutta liika komedia pilaa lopputuloksen. Komediassa ei ole mitään vikaa, mutta tällaisesta aiheesta tehtyyn elokuvaan se ei ainakaan nyt nähdyssä mittakaavassa sovi.
Pääosissa nähtävät Jussi Vatanen ja Aku Sipola vetävät upseerien roolit ehkä hieman liikaa kieli poskella Sipola on kuitenkin löytänyt kenraali Walleniuksen hahmolle jonkinlaisen tasapainon. Kenraalikin kyllä kallistuu liikaa viinalta haisevaan huumoriin.
Everstiluutnantti Kuussaaren saappaisiin hypännyt Vatanen yrittää olla liian vakava ja jäykkä. Tuo johtaa kohtauksiin, joita katsoessa tunsin suorastaan myötähäpeää. Tuota efektiä lisäsi vielä entisestään jatkuva taskumatin avaaminen.
Elokuvan parhaat suoritukset puolestaan kuuluivat presidenttiparina nähtäville Pertti Sveholm ja Riitta Havukainen. Kaksikolla on erittäin hyvä keskinäinen kemia, joka tietyssä mielessä parantaa elokuvaa, mutta loppujen lopuksi se ei nostanut lopputuloksen arvoa.
En itse oikein ymmärrä, miten näin dramaattisesta asiasta rakkaan tasavaltamme historiassa voidaan tehdä tietyssä mielessä rajuakin mutta samalla tyhmää komediaa sisältävä elokuva.
Suomen tasavallan entisen presidentin osoittaminen ladatulla pistoolilla ei ole hauskaa.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima