Elokuva vie New Yorkin Times Squaren ravintolan vilkkaisiin aamuvalmisteluihin ja pureutuu päivän haasteisiin keittiön kuumuudessa. Sykkivän keittiön sydämessä unelmat ja epätoivo törmäävät yhteen, kun henkilökunta kamppailee kukin omalla tavallaan saavuttaakseen saavuttamattomalta tuntuvaa amerikkalaisen unelman.
Elokuva tempaa mukaansa ravintolan kiireisen aamun kaaokseen, jossa paine, intohimo ja ristiriidat paljastavat tiimityön voiman ja myös työolojen karut varjopuolet. Hornankattilan keskellä seisoo kärttyinen nuori mies Pedro (Raúl Briones), jonka tukahdutettu kiukku uhkaa romahduttaa kaiken – vai voiko se juuri muuttaa kaiken? Hänen myrskyisä ja salainen suhteensa tarjoilija Juliaan (Rooney Mara) lisää potkua tunteisiin ja tuo draamaan lisämaustetta.
Elokuva perustuu Arnold Weskerin näytelmään The Kitchen (1957).
Olin odottanut tätä elokuvaa innolla, koska jostain syystä pidän keittiöihin sijoittuvista draamoista. Niissä on yleensä piilotettua intohimoa, mutta La Cocina jätti minut todella kylmäksi.
Ensinnäkin filmi on aivan liian pitkä, jonka vuoksi juoni jäi liian helposti junnaamaan paikoilleen. Kokonaisuudesta olisi voinut ihan huoletta leikata pois noin puoli tuntia. Näin kerronta olisi pakotettu jatkuvaan liikkeeseen.
Ohjaaja Alonso Ruizpalaciosilla tuntui olevan paljon kerrottavaa ja näytettävää. Ehkä tuossa olikin syy siihen, miksi tarina tuntui tempovan hieman kaikkiin ilmansuuntiin. Paras osa elokuvasta olivat kohtaukset, joissa ravintolan kirjavan henkilökunnan tavat ja kulttuurit joutuivat törmäyskurssille. Jos juoni olisi keskittynyt vain tuohon näkökulmaan lopputulos olisi ollut paljon parempi.
Elokuva oli mustavalkoinen. Sinänsä hieno tehokeino, mutta itse olisin antanut väreille vallan. Näin keittiön maut ja aromit olisivat päässeet paremmin esille.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 23.05.2025
Ikäraja: 12
Pituus: 139 min.
Ohjaus: Alonso Ruizpalacios
Käsikirjoitus: Alonso Ruizpalacios, Arnold Wesker
Teksti: Juho Kojima