Joker: Folie à Deux’ssa Artur Fleck on laitostuneena Arkhamissa odottaen oikeudenkäyntiä rikoksistaan Jokerina. Kamppaillessaan kaksoisidentiteettinsä kanssa Arthur ei löydä ainoastaan tosirakkautta, vaan myös musiikin, joka on aina ollut hänen sisällään.
Ohjaaja Todd Phillips kuljettaa elokuvassa kahta tarinaa. Päätarinassa Arthur joutuu vastaamaan edellisessä elokuvassa tekemiään murhia koskeviin syytteisiin. Arkhamissa viruva Fleck kohtaa myös salaperäisen Lee Quinzelin, jota näyttelee Lady Gaga.
Nuo kaksi tarinaa on sidottu yhteen erittäin löyhästi. Toisaalta ymmärrän, mitä ohjaaja on tavoitellut, mutta elokuvan rakenne on todella rikkonainen, eikä kumpikaan juonikuvio oikein jaksa kiinnostaa.
Tuo oikeudenkäynti on elokuvan mielenkiintoisin palanen. koska sen sisällä pääosassa nähtävä Joaquin Phoenix pääsee käyttämään taitojaan ja kiistatonta karismaansa. Hänellä on uskomaton taito vaihdella tunnetilojaan silmänräpäyksessä. Parhaimmillaan Phoenix on, kun Arthur vajoaa mielensä sisällä olevaan mustaan aukkoon.
Lady Gaga on hyvä näyttelijä, mutta tuohon Leen rooliin hän ei sovi, ja koko roolihahmo oli muutenkin väärässä paikassa. Tällä kaksikolla ei yhteispeli toiminut. Phoenix tuntui koko ajan jäävän Gagan jalkoihin. Hahmojen välinen intohimo tuntui todella väkinäiseltä.
Elokuvan juoni keskeytyi aivan liian monta kertaa tyhjänpäiväisten musikaalinumeroiden takia. Niiden oli ilmeisesti tarkoitus kuvata Arthurin ja Leen välistä intohimoa, mutta todellisuudessa ne olivat täysin turhia. Joka kerta, kun ne alkoivat, niin ajattelin, että ei kai taas.
Nämä kohtaukset oli selvästi luotu pelkästään Gagaa varten. Pääsihän myös Phoenix laulamaan, mutta näissä kohtauksissa hän ajautui täysin sivuraiteelle.
Koko homman pahin ongelma oli se, että elokuva oli todella tylsä. Siitä puuttui tarinaa kuljettava energia lähes täysin. Samalla minua ihmetyttää, miksi näitä Jokeri-leffoja markkinoidaan osana Batmanin ja DC:n maailmaa. Vaikka tarinoissa onkin viittauksia tuon universumin hahmoihin ja paikkoihin, niin yhtymäkohdat ovat todella heikkoja.
Todd Phillipsillä ja Joaquin Phoenixillä on nyt ollut kahden elokuvan verran aikaa todistaa, että tämä konsepti toimii. Minä en ainakaan ole vakuuttunut. Toivottavasti tästä ei tule trilogiaa.
Tähdet: *
Ikäraja: 16
Pituus: 138 min.
Ohjaus: Todd Phillips
Käsikirjoitus: Scott Silver, Todd Phillips, Bob Kane
Teksti: Juho Kojima