John Wickin maailmaan sijoittuvassa elokuvassa BALLERINA palataan John Wick: Chapter 3 – Parabellumin tapahtumien aikaan, jolloin nuori Eve Macarro koulutetaan Ruska Roman perinteiden mukaisesti palkkamurhaajaksi kostaakseen isänsä murhan.
Meinasin suoraan sanoen jättää koko elokuvan väliin, sillä mielestäni maailmassa on jo muutenkin liian monta John Wick -elokuvaa, mutta pakkohan tämä oli katsastaa.
Ensimmäinen ajatukseni tätä elokuvaa katsoessa oli, miksi tämä kyhäelmä on edes tehty. Tietysti rahan vuoksi. Ymmärrän tuon jollain abstraktilla tasolla, mutta pelkkä riihikuiva ei saisi ikinä olla tällaisen projektin lähtökohtana.
Kaikki John Wickin mytologian ja maailman palaset olivat kohdallaan, joten teknisesti elokuvan pitäisi toimia, mutta liian monta kertaa käytetty resepti ei enää tarjoa yllätyksiä, vaan sen sijaan tehokasta unihiekkaa.
Elokuvan toimintakohtaukset ovat kierrätystavaraa, jonka oikea osoite alkaa olla kaatopaikka, tai elokuvamuseo, Tietenkin tällaisen elokuvan päähenkilöä suojaa niin kutsuttu juonipanssari, mutta on se vaan kumma, kun valtava lauma erikoiskoulutettuja partasuita ei pärjää yhdelle naiselle.
Ana De Armas on loistava näyttelijä ja vieläpä kaunis, joten kaiken olisi pitänyt olla kohdallaan. Nyt kävi kuitenkin niin, että De Armaksen taidot menivät hukkaan, sillä Eve oli väritön roolihahmo. Ana De Armas ei voinut paeta sitä tosiseikkaa, että Baba Yaga, eli John Wick kummitteli koko ajan taustalla.
Keanu Reeves piipahtikin leffassa. Ei siinä mitään, että elokuva sijoittui Wickin ja Continentalin maailmaan, mutta itse olisin halunnut nähdä tarinan ilman John Wickin hahmoa, koska tämän läsnäolo asetti De Armakselle esteen, jota oli mahdoton ylittää.
Tähdet: **
Ikäraja: 16
Pituus: 125 min.
Ohjaus: Len Wiseman
Käsikirjoitus: Shay Hatten
Teksti: Juho Kojima