DOWNTON ABBEY: VIIMEINEN NÄYTÖS, rakastetun brittidraaman paluu elokuvateattereihin, seuraa Crawleyn perheen ja heidän palveluskuntansa vaiheita vuosikymmenen vaihtuessa 1930-luvulle. Kun rakastetut hahmot yrittävät luotsata Downton Abbeyn kartanoa tulevaisuuteen, heidän on hyväksyttävä muutoksen tuulet ja aloitettava uusi ajanjakso.
Ensinnäkin tästä kritiikistä ei tule pitkä, sillä tästä elokuvasta ei jäänyt juuri mitään mieleen, paitsi kysymys, miksi Julian Fellowes oi, miksi. Tämä elokuva on hyvä esimerkki siitä, kun rahan himo voittaa järjen.
Julian Fellowes loi vuosia sitten tv-sarjan, josta tuli välitön hitti ja klassikko. Itse löysin tieni Downton Abbeyn maailmaan noin kaksi vuotta sitten. Ihastuin sarjan miljööseen ja tunnelmaan. Downtonin kaksi ensimmäistä elokuvaa kuuluvat luokkaan ihan ok. Tarina olisi pitänyt malttaa lopettaa edelliseen filmiin, mutta dollarit ja punnat taisivat pyöriä Julianin silmissä.
Tämä uusi elokuva tuntuu jotenkin irralliselta ja väkisin tehdyltä. Abbeyn tarina tuntuu jotenkin väärältä, kun sitä venytetään ja vanutetaan. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Fellowesin olisi kannattanut oppia tuo vanha totuus.
Paras esimerkki elokuvan turhuudesta koetaan heti alussa, kun jo ensimmäinen kohtaus tuntuu todella muoviselta. Pystyin ajattelemaan vain, että jaahas, tähänkö sitä on tultu. Abbeyn todella hieno perintö tuhotaan pelkän rahan takia. Kiitos Julian, Kiitos todella paljon. Tuo oli muuten sarkasmia.
Pahinta oli katsoa, kun näyttelijät näyttivät turhautuneilta ja suorastaan eksyneiltä, eikä Downton toimi ilman Maggie Smithiä (1934–2024). Kun noinkin tärkeä pala puuttuu, niin koko palapeli sortuu.
Joskus olisi hyvä jättää menestyneet sarjat ja elokuvat rauhaan, mutta ilmeisesti se oli liian vaikeaa.
Tähdet: *
Ikäraja: Sallittu
Pituus: 124 min.
Ohjaus: Simon Curtis
Käsikirjoitus: Julian Fellowes
Teksti: Juho Kojima