Lupinin toinen kausi alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyi. Assanen (Omar Sy) ja Clairen (Ludivine Sagnier) poika Raoul (Etan Simon) kaapataan. Tästä alkaa tapahtumaketju, jonka seurauksena Assane ajautuu vastakkain ökyrikkaan Liikemiehen kanssa. Tässä taistelussa kaikki keinot ovat sallittuja. Lupin vie katsojan keskelle juonittelun, lahjonnan ja epätoivon täyttämää maailmaa.
Tämä sarja on todella raikas tuulahdus. Siitä puuttuu amerikkalaisten sarjojen glitterin loisto ja kimallus. On suorastaan virkistävää, kun Lupinin henkilöhahmot tuntuvat aidoilta ihmisiltä, joilla on elämässään muutakin tärkeää kuin kiiltävä ulkonäkö.
Jotkut sarjan juonenkäänteet voivat tuntua hieman kaukaa haetuilta, mutta nämäkin palapelin palaset toimivat, sillä tarina on rakennettu niin, että katsoja uppoutuu täysin Lupinin maailmaan. Suurin syy tähän on Omar Sy, jonka suoritus on todella upeaa katsottavaa.
Hän kuljettaa Assanen hahmoa sulavasti ja tehokkaasti monimutkaisen tarinan läpi. Syn ympärillä olevat näyttelijät antavat tukensa päätähden suoritukselle.
Nuoren Etan Simonin suoritus yllätti ainakin minut. Hän ei missään vaiheessa jäänyt kokeneempien näyttelijöiden varjoon, vaan otti itselleen tilaa. Lupinin toisella kaudella on muutama kohtaus, joissa Simon pääsee näyttämään kykynsä ja hän onnistuu joka kerta.
Näyttelijöiden joukosta löytyy henkilö, joka varastaa huomion jokaisessa kohtauksessaan. Hän on Hervé Pierre, joka nähdään Hubert Pellegrinin roolissa. Pellegrini on liikemies, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa. Sarjan tekijät ovat onnistuneet luomaan Pellegrinin ja Assanen välille jännitteen, joka kasvaa jakso jaksolta. Pierre tuntuu nauttivan roolistaan. Hubert Pellegrini on hahmo, jota on ihana vihata.
Lupinin toinen kausi nyt Netflixissä.
Teksti: Juho Kojima