Mitä saadaan, kun yhdistetään korealainen K-Pop, demonit ja sokeriselta näyttävä animaatio. Netflixin tulikuuma KPop Demon Hunters.
Kolmen tytön muodostama trio villitsee popillaan koko Korean. Rumilla, Miralla ja Zoeylla on vaan pieni yhteinen salaisuus. Kolmikko nimittäin suojelee maata demoneja vastaan, ja tämähän tietenkin kismittää niitä demoneja.
Omassa synkässä maailmassa asuvat oliot kehittelevät suunnitelman, jolla nuo ikävät plikat saisi siivottua pois tieltä. Demonit luovat oman poikabändin, joka haastaa triomme. Kyllä luit ihan oikein.
En ole koskaan ymmärtänyt korealaisen popin vetovoimaa. Tämä elokuva auttoi siinä edes hieman, nimittäin tarina nostaa esiin hienolla tavalla K-Popin ympärillä pyörivän fanihysterian. Samalla täytyy myöntää, että elokuvan musiikki oli varsin menevää ja mukavasti soljuvaa.
Juoni oli suoraan sanottuna tyhmän tylsä. Leffan demonit, kun eivät vakuuttaneet ollenkaan, mutta hyväksyin ne kuitenkin osana supermakeaa hattaraa ja fantasiaa. Itse olisin nauttinut enemmän tarinasta, jonka juuret olisivat olleet ihan vaan K-Popin musiikkimaailmassa.
Elokuvan ääninäyttely oli turhan geneeristä. Tämä vika vaivaa liiankin monia korealaisia ja japanilaisia animaatioita. Yhden valopilkun haluan kuitenkin nostaa esiin. Rumin roolin tekevä Arden Cho oli todella taitava.
Ohjaajat Chris Appelhans ja Maggie Kang voivat olla oikeasti ylpeitä lopputuloksesta. Jenkkien teattereissa elokuvaa on näytetty täysille saleille, ja kriitikko John Campean mukaan yhteislaulut ovat kaikuneet teattereissa.
Tähdet: ****
Teksti: Juho Kojima