Kahdenkymmenen vuoden jälkeen aikuistunut Mariia (Laura Birn) tulee vierailulle lapsuudenkotiinsa äitinsä (Pirjo Lonka) luokse. Hän palaa muistoissaan nuoruutensa kesään. Mariia muistelee, kun keväällä 1986 hämäläiseen pikkukylään saapuu tyttö nimeltä Mimi, joka saa teini-ikäisen Mariian elämän hetkeksi täyteen valoa. Ensirakkauden kasarikesään palatessa, Mariian on päästettävä irti syyllisyydestä sekä annettava anteeksi muillekin kuin itselleen.
Valoa valoa valoa on Inari Niemen ohjaama monitasoinen draamaelokuva ensirakkaudesta, sen häikäisevästä valosta ja elämänpituiseksi venyneistä varjoista. Se perustuu kirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen palkittuun romaaniin, johon käsikirjoittaja Juuli Niemi on tuonut aikuisen Mariian näkökulman.
Tässä meillä on elokuva, joka on täynnä todella vahvaa draamaa, mutta siitä löytyy myös kaksi heikkoutta, joista toinen liittyy yllättäen leffan markkinointiin.
Tarinan nuoret näyttelijät Rebekka Baer ja Anni Iikkanen, ovat kokonaisuuden todelliset tähdet, vaikka markkinoinnissa tuo kaksikko onkin melkein häivytetty. Onneksi olen sentään nähnyt tällä viikolla muutaman digitaalisen mainoksen, joissa heidät on nostettu keskiöön.
Varsinkin Mimin roolissa nähtävä Anni Iikkanen tekee suorastaan järisyttävän suorituksen. Mimi on sekä todella vahva ja heikko. Hänen elämässään on paljon raskaita haasteita, eikä valoa näy juuri missään. Samaan aikaan Mimi pystyy tarjoamaan tapaamalleen Mariaalle (Baer) vaihtoehdon, johon normaaliin ja turvalliseen elämään tottunut tyttö tarttuu lopulta kaikin voimin.
Kahden todella erilaisen nuoren välille syntyy vahva suhde. Tuntui, että näyttelijät saivat rakentaa juttunsa keskenään, eikä esimerkiksi ohjaaja Inari Niemi sekoittanut kuviota liikaa. Luulen, että tuon takia koko kuvio toimikin niin kauniisti. Iikkanen ja Baer taisivat oikeasti viihtyä toistensa seurassa.
Valoa valoa valoa olisi toiminut NIIN PALJON PAREMMIN, jos siitä olisi jätetty pois Laura Birnin ja Pirjo Lonkan osuudet. En yritä olla ilkeä, mutta aikahypyt nuoren ja aikuistuneen Mariian välillä olivat turhia. Ne suorastaan rikkovat tarinan.
Varsinkin, kun Birnin suoritus on jäykkä kuin rautatanko. Välillä mietin, että voisiko olla mahdollista, etteivät Birn ja Baer tavanneet tai soitelleet tuotannon aikana, sillä hahmojen välillä ei tuntunut olevan mitään yhteistä. Tuntuu melkein pahalta sanoa, että Birnin suoritus melkein pilasi koko kokemuksen.
Tähdet: ***
Ikäraja: 12
Pituus: 91 min. Ohjaus: Inari Niemi
Käsikirjoitus: Juuli Niemi
Teksti: Juho Kojima