Hawkeyen neljännessä jaksossa keskitytään perheeseen. Samalla Clint ja Kate jatkavat tutkimuksiaan, jotka alkavat vihdoin tuottaa tulosta.
Tämä jakso on juuri sitä, mitä toivoin tältä sarjalta. Juoni eteni sopivan vauhdikkaasti. Viimeinkin silmieni eteen tipahti jakso, jonka ymmärtämiseen ei tarvittu Marvel asiantuntijan oppimäärää. Nyt riitti pelkästään se, että olet katsonut aiemmat jaksot.
Parasta tässä jaksossa oli sankariemme vierailu Katen äidin ja Jackin luona. En mainitse, mitä kohtauksessa tapahtuu siltä varalta, että et ole vielä ehtinyt katsoa jaksoa. Sanon vain, että tämä neljän ihmisen keskustelu oli parasta Marvelia pitkään aikaan. Tuntui, että kerrankin oli aikaa pysähtyä ja antaa näyttelijöiden kehittää juonta pelkällä puheellaan.
Katen äidin ja Jackin näyttelijät Tony Dalton ja Vera Farmiga ovat jännityksen rakentamisen mestareita. Nelikko keskustelee ja tämä kaksikko kiristää ruuvia sekunti sekunnilta. Toisessa kohtauksessa Kate, Jack ja Eleanor viettävät aikaa keskenään, mutta katsojille on täysin selvää, että kolmikon välillä on sanatonta jännitystä, joka meinaa koko ajan räjähtää, mutta ei kuitenkaan räjähdä, (vielä).
Tämän kohtauksen nähtyäni voin vain todeta, että Tony Dalton on loistava näyttelijä.
Clint ja Kate jahtaavat mystistä kelloa, joka katosi aikoinaan Avengers Towerista. Samalla kaksikko joutuu selvittämään keskinäisiä välejään. Clint alkaa hahmona päästä oikeuksiinsa. Hän kertoo Katelle menneisyydestään ja lopulta Hawkeye tekee jotain, mitä olen odottanut jo pitkään.
Hawkeyen neljäs jakso oli ehdottomasti koko sarjan paras!
Teksti: Juho Kojima